Sivun toiminnot
MITÄ TEKEMISTÄ JEESUKSELLA OLI ESSEALAISTEN JA QUMRANILAISTEN KANSSA?
Kuva: UBS
Kimuranttiin kysymykseen vastaa tutkija Jutta Jokiranta.
Mitä oli pielessä antiikin ajan maailmassa?
Mika elämässä on kaikkein eniten pielessä? Yksilöt ja yhteisöt ovat antaneet tähän hyvin erilaisia vastauksia. Toisen temppelin ajan juutalaisuudessa (= karkeasti aika vuodesta 539 eKr., jolloin palattiin maahan pakkosiirtolaisuuden jälkeen, aina vuoteen 70 jKr. asti, jolloin toinen temppeli tuhottiin) esiintyi lukuisia ryhmiä, jotka puolustivat omaa versiotaan juutalaisuudesta. Joidenkin mielestä pakkosiirtolaisuus – rangaistuksen ja vierauden aika – ei ollut lainkaan päättynyt: maahanpaluu ja temppelin jälleenrakentaminen ei suinkaan ratkaissut kansan syvimpiä ongelmia. Toiset olivat enemmän kallellaan muiden kulttuurien tuomiin muutoksiin, ensin kreikkalaisten ja sitten
roomalaisten vallanpitäjien kautta. Sekä Qumranin liike, essealaiset että Jeesus täytyy sijoittaa tähän yleiseen kontekstiin.
Qumranin liikkeen mielestä paljonkin oli pielessä. Ennen kaikkea temppelipapisto oli harhautunut Mooseksen laista ja sen tarkasta tulkinnasta. Temppelissä noudatettiin väärää juhlakalenteria. Köyhiltä riistettiin. Sapatti- ja puhtaussäädöksiä poljettiin ja tooran avioliittolait oli unohdettu.
Qumranin liikkeen vastaus oli suurelta osin puhdas yhteisö. Maailmaa tuskin voisi parantaa, mutta Jumala oli säilyttänyt pyhän jäännöksen, jolle Jumala paljasti lain oikean tulkinnan. Liike loi oman “sosiaaliturvajärjestelmänsä” köyhien, leskien, orpojen ja orjien auttamiseksi – tosin vain jotkut todennäköisesti pääsivät tästä osalliseksi. Liikkeen jäsenet tutkivat lakia, pitivät tarkasti sapatin ja noudattivat (Jumalan säätämiä!) puhtausmääräyksiä. He elivät harmonisessa yhteydessä koko kosmisen universumin kanssa pitämällä pyhät juhla-ajat samaan aikaan kuin enkelit taivaassa, taivaallisessa jumalanpalveluksessa. Omia uhrejaan qumranilaiset tuskin uhrasivat, vaan odottivat uutta aikakautta, jolloin Jumala kukistaisi kaikki jumalattomat ja temppeli olisi taas kaiken pyhyyden keskus.
Essealaiset ja Qumranin liike on erotettava ainakin ajallisesti. Tietomme essealaisista tulee pääasiassa juutalaisista lähteistä (Josefus, Filon) ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Qumranin tekstit tulevat liikkeeltä itseltään n. 100-luvulta eKr. – 70 jKr. Lähteet sisältävät kuitenkin niin paljon yhtäläisyyksiä ryhmien kuvauksissa, että “qumranilaisten” on useimmiten ajateltu olevan jollakin tavalla “essealaisia”, vaikka he itse eivät tätä nimitystä käyttäneetkään (eikä se esiinny myöskään UT:ssa).
Jeesus-liikkeen suhde essealaisuuteen
Jeesus-liikkeen vastaus kysymykseen oli sekä poliittinen että hengellinen. Liike edusti pohjoisen maaseudun (Galilean) ja tavallisen väestön ääntä. Jumalan valtakunta oli murtautumassa esiin: siinä vallitsisi uusi sosiaalinen järjestys, rauha ja oikeudenmukaisuus. Tätä ei kuitenkaan saatu aikaan aseilla, vaan tekemällä parannus ja uskomalla hyvä sanoma Jumalasta.
Uusi testamentti ei mainitse Qumrania eikä essealaisia. Qumranin teksteissä ei puolestaan mainita Jeesusta eikä kristittyjä. Yhdenkään Uuden testamentin kirjoituksen kopiota ei ole Qumranin tekstien joukossa. Paljon yhteistä liikkeillä kuitenkin voidaan havaita, joskin myös eroja. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
1. Liikkeitä yhdistivät yleiset juutalaiset traditiot ja tavat.
Jeesus kutsui 12 opetuslasta uuden Israelin vertauskuvaksi; hän teki tavallisista kalastajista uuden valtakunnan hallitsijoita. Myös Qumranin teksteissä esiintyy luku 12 kuvaamassa liikkeen kokoonpanoa, mutta siihen on lisätty myös 3 pappia: papeilla oli liikkeessä keskeinen rooli.
2. Mahdollisesti Jeesus tai hänen seuraajansa tunsivat joitain Qumranin liikkeen/essealaisten traditioita tai Jeesus-liikkeeseen kuului essealaisia.
Yksi huomiota herättänyt samankaltaisuus on Jeesuksen vastauksessa Johannes Kastajalle (Lk 7:22) ja yhdessä Qumranin tekstissä (4Q521): molemmat pohjaavat Jesajan kirjan traditioihin tulevasta pelastuksen ajasta (Jes. 29: 18–19; 35:5–6; 61:1), mutta sisältävät “kuolleista herättämisen” yhtenä merkkinä muiden ohella.
Jeesus kutsui Jumalaa isäksi; sama läheinen nimitys löydetään joistain Qumranin rukousteksteistä. Jeesuksella tuntui olevan tiukka käsitys avioerosta; samoin oli Qumranin liikkeellä.
Vaikka Johannes Kastaja ei ehkä ollut essealainen, hän toki jakoi monia käsityksiä Qumranin liikkeen kanssa (lopunodotus, parannus, puhdistautuminen), ja on mahdollista että liikkeen tavat tai entiset jäsenet ovat vaikuttaneet uuden Jeesus-liikkeenkin muotoutumiseen.
3. Jeesus kenties kritisoi Qumranin liikkeen/essealaisten käsityksiä.
Jeesus vastusti “rakasta lähimmäistäsi, vihaa vihollistasi” -ajattelua. Tämä saattoi olla qumranilaisten ajatustapa, ainakin koskien jäsenyyttä: ulkopuolisten kanssa ei saanut olla liian läheisissä tekemisissä.
Jeesus oli juutalainen
Kirjoittanut:
jjokiran
-
keskiviikko 07. toukokuuta 2008, 22.09
Listasi on niin pitkä, että meinaa ihan hengästyä. Koska määrällä ei voi korvata laatua ;-), koetan kommentoida muutamaa kohtaa:
- Qumranissa oli kultillinen eskatologinen ehtoollinen tarkkoine pöytäjärjestyksineen
Tämä on totta! Tosin tarkemmin ajateltuna ”kultillinen” ei ole aivan itsestäänselvä: ei ole mitään viitteitä siitä, että aterian olisi ajateltu olevan uhriateria. Mutta Messiaan ajateltiin olevan yhden tekstin mukaan läsnä, ja pöydässä papin tuli siunata leipä ja viini.
- Qumranissakin oli vain miehiä.
Tämä ei ole niin valitettavasti niin varmaa kuin toivoisimme. Qumranin hautausmaan haudoista on avattu vain pieni osa (karkeasti 50 kaikkiaan 1200 haudasta), ja joukossa saattaa olla myös naisten ruumiita. Laajempaan Qumranin tekstien kuvaamaan liikkeeseen ja essealaisiin kuului selvästi myös perheitä. Erään Qumranin tekstin mukaan autoriteettiasemassa oli sekä ”isiä” että ”äitejä”.
- Qumranissa oli opetuslasijärjestelmä; ’isät’ ja ’pojat’.
Hyvä huomio. Poika- tai lapsisanasto (kuten huomautat, heprean kielessä ”pojat” voivat sisältää myös tyttölapset) on silmiinpistävän yleistä verrattuna esimerkiksi veli/sisar-terminologiaan. Sen vuoksi en allekirjoita väitettä ”Qumranin munkit kutsuivat itseään veljiksi!” Jäsenet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Jeesuskaan ei kyseenalaistanut kaikkia sosiaalisia valtasuhteita (esim. isäntä-palvelija).
– Qumranin Messias-odotus on samankaltaista kuin Ut:ssa kuvattu ja kuvattu myös lähes samoin sanankääntein.
Ei aivan näinkään. Qumranin teksteissä on havaittavissa useammanlaista messiasodotusta, mutta selvimmin sääntötekstien mukaan odotettiin papillista ja kuninkaallista messiasta - siis todennäköisesti kahta messiasta.
- Qumran vaati lain tarkkaa noudattamista, niin teki myös Jeesus.
Tässä tulee kuitenkin myös yksi selvä ero esiin. Kuuluisin vertailukohta on sapattilainsäädäntö: siinä missä Jeesus muistutti että sapatti on ihmistä varten, Qumranin teksteissä päähuomio oli tarkasti siinä millaisin työkaluin voi esim. nostaa ihmisen sapattina kaivosta (vai voiko lainkaan) eli mikä on työntekoa ja mikä ei.
- Qumranissa oli predestinaatio-oppi, niin myös Ut:ssa
Koko Uutta testamenttia ei voi käyttää todistusaineistona siitä, mitä historiallinen Jeesus teki ja ajatteli, ja käsittääkseni joidenkin UT:n kirjoittajien deterministiset ajatukset ovat tuskin kaikkien muiden kirjoittajien jakamia. Qumranilainen predestinaatio-oppi pitkälle vietynä oli sellainen, että kovin moni kristittykään ei sitä ehkä heti nielisi.
- Qumranissa ei saanut vannoa (Jeesus: älkää ensinkään vannoko)
Vala annettiin Qumranin tekstien mukaan ainakin jäseneksi tullessa. Samoin seurattiin Vanhan testamentin säädöksiä valan antamisesta.
- Qumranissa luettiin paljon Heenokia, Ut viittaa Heenokiin 14 kertaa ja Joh, Ilmestys perustuu paljolti juuri Heenokiin.
Ensimmäisen Heenokin kirja ei kuitenkaan ollut qumranilaisten laatima kirja. Sen laaja suosio kertoo ehkä ennemminkin siitä, että kirja nautti suurta arvostusta joissakin piireissä, aikana jolloin kaanonin rajoja ei vielä ollut määritelty.
- Qumranista on saatettu löytää fragmetti Markuksen evankeliumista.
Hyvin todennäköisesti ei. Kreikankieliset fragmentit sisältävät vain muutamia sanoja tai sanan osia, ja yritykset rekonstruoida niihin Markuksen evankeliumin kohtia eivät ole vakuuttavia.
Esittämäsi huomiot perustunevat Tapio Laineen kirjaan, jonka radikaali teoria on, että essealaiset kasvattivat Jeesuksesta itselleen messiaan omien aikalaskelmiensa mukaisesti. Jospa kuitenkin keskustellaan tämän teorian ulkopuolella. On myös tärkeä muistaa, että "Qumranin liike" ja essealaiset eivät rajoittuneet Qumranille eivätkä yhteen stabiiliin yhteisöön ja että kaikkea Qumranin teksteissä ei voi myöskään panna Qumranilaisten suuhun, samoin kuin kaikkea UT:ssa ei voi laittaa Jeesuksen suuhun.
- Qumranissa oli kultillinen eskatologinen ehtoollinen tarkkoine pöytäjärjestyksineen
Tämä on totta! Tosin tarkemmin ajateltuna ”kultillinen” ei ole aivan itsestäänselvä: ei ole mitään viitteitä siitä, että aterian olisi ajateltu olevan uhriateria. Mutta Messiaan ajateltiin olevan yhden tekstin mukaan läsnä, ja pöydässä papin tuli siunata leipä ja viini.
- Qumranissakin oli vain miehiä.
Tämä ei ole niin valitettavasti niin varmaa kuin toivoisimme. Qumranin hautausmaan haudoista on avattu vain pieni osa (karkeasti 50 kaikkiaan 1200 haudasta), ja joukossa saattaa olla myös naisten ruumiita. Laajempaan Qumranin tekstien kuvaamaan liikkeeseen ja essealaisiin kuului selvästi myös perheitä. Erään Qumranin tekstin mukaan autoriteettiasemassa oli sekä ”isiä” että ”äitejä”.
- Qumranissa oli opetuslasijärjestelmä; ’isät’ ja ’pojat’.
Hyvä huomio. Poika- tai lapsisanasto (kuten huomautat, heprean kielessä ”pojat” voivat sisältää myös tyttölapset) on silmiinpistävän yleistä verrattuna esimerkiksi veli/sisar-terminologiaan. Sen vuoksi en allekirjoita väitettä ”Qumranin munkit kutsuivat itseään veljiksi!” Jäsenet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Jeesuskaan ei kyseenalaistanut kaikkia sosiaalisia valtasuhteita (esim. isäntä-palvelija).
– Qumranin Messias-odotus on samankaltaista kuin Ut:ssa kuvattu ja kuvattu myös lähes samoin sanankääntein.
Ei aivan näinkään. Qumranin teksteissä on havaittavissa useammanlaista messiasodotusta, mutta selvimmin sääntötekstien mukaan odotettiin papillista ja kuninkaallista messiasta - siis todennäköisesti kahta messiasta.
- Qumran vaati lain tarkkaa noudattamista, niin teki myös Jeesus.
Tässä tulee kuitenkin myös yksi selvä ero esiin. Kuuluisin vertailukohta on sapattilainsäädäntö: siinä missä Jeesus muistutti että sapatti on ihmistä varten, Qumranin teksteissä päähuomio oli tarkasti siinä millaisin työkaluin voi esim. nostaa ihmisen sapattina kaivosta (vai voiko lainkaan) eli mikä on työntekoa ja mikä ei.
- Qumranissa oli predestinaatio-oppi, niin myös Ut:ssa
Koko Uutta testamenttia ei voi käyttää todistusaineistona siitä, mitä historiallinen Jeesus teki ja ajatteli, ja käsittääkseni joidenkin UT:n kirjoittajien deterministiset ajatukset ovat tuskin kaikkien muiden kirjoittajien jakamia. Qumranilainen predestinaatio-oppi pitkälle vietynä oli sellainen, että kovin moni kristittykään ei sitä ehkä heti nielisi.
- Qumranissa ei saanut vannoa (Jeesus: älkää ensinkään vannoko)
Vala annettiin Qumranin tekstien mukaan ainakin jäseneksi tullessa. Samoin seurattiin Vanhan testamentin säädöksiä valan antamisesta.
- Qumranissa luettiin paljon Heenokia, Ut viittaa Heenokiin 14 kertaa ja Joh, Ilmestys perustuu paljolti juuri Heenokiin.
Ensimmäisen Heenokin kirja ei kuitenkaan ollut qumranilaisten laatima kirja. Sen laaja suosio kertoo ehkä ennemminkin siitä, että kirja nautti suurta arvostusta joissakin piireissä, aikana jolloin kaanonin rajoja ei vielä ollut määritelty.
- Qumranista on saatettu löytää fragmetti Markuksen evankeliumista.
Hyvin todennäköisesti ei. Kreikankieliset fragmentit sisältävät vain muutamia sanoja tai sanan osia, ja yritykset rekonstruoida niihin Markuksen evankeliumin kohtia eivät ole vakuuttavia.
Esittämäsi huomiot perustunevat Tapio Laineen kirjaan, jonka radikaali teoria on, että essealaiset kasvattivat Jeesuksesta itselleen messiaan omien aikalaskelmiensa mukaisesti. Jospa kuitenkin keskustellaan tämän teorian ulkopuolella. On myös tärkeä muistaa, että "Qumranin liike" ja essealaiset eivät rajoittuneet Qumranille eivätkä yhteen stabiiliin yhteisöön ja että kaikkea Qumranin teksteissä ei voi myöskään panna Qumranilaisten suuhun, samoin kuin kaikkea UT:ssa ei voi laittaa Jeesuksen suuhun.
Essealainen Jeesus
Kirjoittanut:
Memra
-
perjantai 09. toukokuuta 2008, 10.33
Kirjoittanut: jjokiran - keskiviikko 07. Toukokuuta 2008, 22.09
Listasi on niin pitkä, että meinaa ihan hengästyä. Koska määrällä ei voi korvata laatua ;-), koetan kommentoida muutamaa kohtaa:
Jos vihjaat että laatuni oli huono, niin odotan detaljoitujen selvien virheiden osoitusta.
- Qumranissa oli kultillinen eskatologinen ehtoollinen tarkkoine pöytäjärjestyksineen
Tämä on totta! Tosin tarkemmin ajateltuna ”kultillinen” ei ole aivan itsestäänselvä: ei ole mitään viitteitä siitä, että aterian olisi ajateltu olevan uhriateria. Mutta Messiaan ajateltiin olevan yhden tekstin mukaan läsnä, ja pöydässä papin tuli siunata leipä ja viini.
Leivän ja viini siunaaminen oli jo itsessään kultti- 'leipä'-lechem- oli juutalaisuudesa Toran opetuksien symboli (Messias toisi uuden leivän eli uuden Tooran tulkinnan) viini metamorfoosin ja uudestisyntymisen, heprean viinirypälettä ja miehen kivestä tarkoittavat sanat eivät sattumalta liity toisiinsa: Rabbien mukaan paratiisihedelmän nimi on hepreaksi onab, joka vokalisoituna eneb merkitsee myös viinirypäleterttua, jota vastaa myös synonyymi eshkol , josta puolestaan tulee maskuliinista ’terttua’ eli miehen kiveksiä vastaava sana ashka. Nooa oli siis ihmiskunnan ensimmäinen viinitarhuri eli onab-mehun puristaja, joka siis juopui viinistään ja jonka kives-tertut (tässä hepr. tvri:’paljaat’ tai ’arat’) Nooan pojat siis näkivät
- Qumranissakin oli vain miehiä.
Tämä ei ole niin valitettavasti niin varmaa kuin toivoisimme. Qumranin hautausmaan haudoista on avattu vain pieni osa (karkeasti 50 kaikkiaan 1200 haudasta), ja joukossa saattaa olla myös naisten ruumiita. Laajempaan Qumranin tekstien kuvaamaan liikkeeseen ja essealaisiin kuului selvästi myös perheitä. Erään Qumranin tekstin mukaan autoriteettiasemassa oli sekä ”isiä” että ”äitejä”.
Yhdyskuntasääntö osiottaa pappismunkkien olleen hyvin todennäköisesti vain miehiä: "Heidän tulee erottautua eksytyksen miesten seurakunnasta ja muodostaa yhdyskunta, jolla on yhteinen laki ja omaisuus. Olkoot he vastuussa Saadokin pojille, papeille, jotka pitävät liiton voimassa, ja yhdyskunnan miehille, jotka pitäytyvät liitossa. (1QS V,1b-3a)
Sieltä, missä on kymmenen miestä läsnä, ei saa puuttua miestä, joka tutkii lakia päivin ja öin, taukoamatta, yksi toisensa jälkeen. Yhteinen kokous valvokoon kolmasosan kaikista vuoden öistä lukeakseen kirjaa, etsiäkseen oikeutta ja rukoillakseen yhdessä. (1QS V,6-8a)
Papit siunatkoot kaikki Jumalan arpaosan miehet, jotka vaeltavat nuhteettomina Hänen teillään ja sanokoot: ”Siunatkoon Hän sinua kaikella hyvyydellä ja varjelkoon sinua kaikesta pahasta. Valaiskoon Hän sinun sydämesi elämän ymmärryksellä ja olkoon sinulle armollinen antamalla sinulle ikuista tietoa. Kääntäköön Hän uskolliset kasvonsa sinun puoleesi iankaikkiseksi rauhaksi.” (1QS II,1-4)"
- Qumranissa oli opetuslapsijärjestelmä; ’isät’ ja ’pojat’.
Hyvä huomio. Poika- tai lapsisanasto (kuten huomautat, heprean kielessä ”pojat” voivat sisältää myös tyttölapset) on silmiinpistävän yleistä verrattuna esimerkiksi veli/sisar-terminologiaan. Sen vuoksi en allekirjoita väitettä ”Qumranin munkit kutsuivat itseään veljiksi!” Jäsenet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Jeesuskaan ei kyseenalaistanut kaikkia sosiaalisia valtasuhteita (esim. isäntä-palvelija).
Kyllähän toki veljetkin voivat olla toisilleen alisteisia. Veli-termi nousee esim.vapamuurariuteen kreikan sanasta adolphus,ja eritoten kabbalistinen ruotsalainen vapaamuurarius johtaa itsensä essealaisuudesta. Toki maalla asuvissa ns. village-essealaisissa oli perheitä. Qumranin 'äidit ja isät' olivat todennäköisesti pesher-nimityksiä eli eräänlaisia 'larppausnimiä.' Myös Qumranin opetuslapset olivat oppis-isiensä lapsina tällöin keskenään veljiä. Hautaussmaat eivät todista mitään, toki niissä on voinut olla munkkien sukulaisia ja määräaikais-nasiirien vaimojakin. Ei heidän ole tarvinut luostarin jäseniä olla. Qumran oli essealaisuuden sisäpiiri,kuten mies-opetuslapset Jeesus-liikkeen sisäpiiri.
Essealaskirje alkaa puhutelulla: "Rauha olkoon teille rakkaat veljet".
Vaikka veli-nimitys on indisio-pätelmä jää jäljelle konkreettisesti mainittuja itsenimityksiä paljon, jotka ovat samoja Ut:ssa. Erityisen merkittävä käsite on polloi-rabbiim eli 'monet'. Jeesus ei kuollut suinkaan 'kaikkien' (väärä käännös) vaan monien (polloi-rabbiim) eli essealaisten puolesta.
– Qumranin Messias-odotus on samankaltaista kuin Ut:ssa kuvattu ja kuvattu myös lähes samoin sanankääntein.
Ei aivan näinkään. Qumranin teksteissä on havaittavissa useammanlaista messiasodotusta, mutta selvimmin sääntötekstien mukaan odotettiin papillista ja kuninkaallista messiasta - siis todennäköisesti kahta messiasta.
Kaksi messiasta voidaan johta myös Ut:sta, oli Johanes ja Jeesus ja sitten myös Jeesus Bar abbas. Monet Jeeuksen ristiriitaiset lausumat saattavat selittyä siitä, että varhainen suullinen perimätieto on sotkenut lestes Jeesus bar abbaan sanoja Jeesus Nezerin sanoihin.
- Qumran vaati lain tarkkaa noudattamista, niin teki myös Jeesus.
Tässä tulee kuitenkin myös yksi selvä ero esiin. Kuuluisin vertailukohta on sapattilainsäädäntö: siinä missä Jeesus muistutti että sapatti on ihmistä varten, Qumranin teksteissä päähuomio oli tarkasti siinä millaisin työkaluin voi esim. nostaa ihmisen sapattina kaivosta (vai voiko lainkaan) eli mikä on työntekoa ja mikä ei.
Essealaislla oli tarkka aurinkokalenteri ja Jeeuksella essealaisena oli sabatti eri päivänä. Käsitepari ihmisen poika bar anash onkin tähän vihje, sillä Ihmisen poika 'sabatin herrana' eli määrääjänä tarkoittaa sitä,että bar anash'n lukuarvo 355 viittaa kuukalenterin päiviin. Golgathan ajoitukset aurinkokalenteriin. Ja toki Jeesuksella saattoi qumranilaisena omiakin käsityksiä olla! Kaiketi kaikissa liikkeissä reformaattoreita voi olla. Absoluutisen analogioiden vaatiminen on yleisen elämänkokemuksen valossa koomista.
- Qumranissa oli predestinaatio-oppi, niin myös Ut:ssa
Koko Uutta testamenttia ei voi käyttää todistusaineistona siitä, mitä historiallinen Jeesus teki ja ajatteli, ja käsittääkseni joidenkin UT:n kirjoittajien deterministiset ajatukset ovat tuskin kaikkien muiden kirjoittajien jakamia. Qumranilainen predestinaatio-oppi pitkälle vietynä oli sellainen, että kovin moni kristittykään ei sitä ehkä heti nielisi.
Riittää,että näitä ajatuksia selvästi oli molemmissa liikkeissä. Qumran ja essealaisuus yhdistyvät koko liikkeinä, ei vain Jeeuksessa.
- Qumranissa ei saanut vannoa (Jeesus: älkää ensinkään vannoko)
Vala annettiin Qumranin tekstien mukaan ainakin jäseneksi tullessa. Samoin seurattiin Vanhan testamentin säädöksiä valan antamisesta.
Vala koski jäseneksiottorituksessa annettua lupausta pitää salaiset asiat salaisia. Muuten ei saanut vannoa. Tätä edellyttää myös Ut: "Älkää heittökö helmiä sioille, "...puhumme Jumalan salattua tesofiaa täydellisten (teleios) seurassa jne.
- Qumranissa luettiin paljon Heenokia, Ut viittaa Heenokiin 14 kertaa ja Joh, Ilmestys perustuu paljolti juuri Heenokiin.
Ensimmäisen Heenokin kirja ei kuitenkaan ollut qumranilaisten laatima kirja. Sen laaja suosio kertoo ehkä ennemminkin siitä, että kirja nautti suurta arvostusta joissakin piireissä, aikana jolloin kaanonin rajoja ei vielä ollut määritelty.
Nämä 'jotkut' piirit olivat erityisesti Jeesus-liike ja essealaisliike.
Onmerkittävää,ettäJeesus ei haukkuessaan muut uskonnolliset ryhmät,ei haukkunut essealasia. Hiljainen todistus!
- Qumranista on saatettu löytää fragmetti Markuksen evankeliumista.
Hyvin todennäköisesti ei. Kreikankieliset fragmentit sisältävät vain muutamia sanoja tai sanan osia, ja yritykset rekonstruoida niihin Markuksen evankeliumin kohtia eivät ole vakuuttavia.
Aivan mahdollisesti kyllä.
Esittämäsi huomiot perustunevat Tapio Laineen kirjaan, jonka radikaali teoria on, että essealaiset kasvattivat Jeesuksesta itselleen messiaan omien aikalaskelmiensa mukaisesti. Jospa kuitenkin keskustellaan tämän teorian ulkopuolella.
Päinvastoin,. Tapio Laineen kirja perustuu monin lähtökohdin allekirjoitaneen ideoihin ja vihjeisiin,olen tehnyt Qumran tutkimusta itsenäisesti,pieni näyte:
Sekä Per Wallendorfin ao väitöskirjassa että Raija Sollamon toimittamassa sinänsä varmaankin ansiokkaassa Qumran- tekstien käännöksessä nähdään suuri vaiva sen todistamiseksi, että Qumran teksteissä usein toistuva käsite bhr (valita) muodossa bhrv ei tarkoittaisi yksikköä valittu vaan monikkoa valitut. Sollamo antaa kuitenkin todeta alaviitteessä, että käännös yksikössäkin on mahdollinen. Kirjaimellisesti bhrv on kuitenkin nimenomaan kieliopillinen yksikkö, sillä suffiksia vav eli hänen, ei edellä verbin monikkotunnus jod. Miksi siis ei ilman muuta yksikkö?
Tämä johtunee siitä teologisesta tuskasta, että käsite bhr esiintyy sangen usein yhteydessä, missä puhutaan Vanhurskauden opettajasta. Jos bhrv käännettäisiin 'hänen valittunsa' ja tarkoitettaisiin Vanhurskauden opettajaa, tulisi tästä aivan ilmiselvä Messias-hahmo, sama josta Luukas kirjoittaa puhuessaan Kristuksesta: "Tämä on minun poikani,
se valittu" (Lk 9:35.) Valittu oli siis juutalaisen kuninkaan ja Messiaan epiteetti ja termi bhr omistetaan vielä käsitteen ainoa (ahd) yhteydessä kuninkaista Salomolle, joka merkittävästi oli kuninkaista suurimman ja tärkeimmän eli Daavidin poika. Daavidin pojaksi sanottiin myös Jeesusta. Ja myös ainoaksi pojaksi ja valituksi.
Näin voi ymmärtää, miksi uskon silmälasein lukeva ja kääntävä Per Wallendorf ohittaa Qumran-termin BHRV käsitellessään viittausta Ut:n ja Vt.n kohtaan, missä BHR nimenomaan omistetaan Jumalan valitulle, juutalaiselle Daavidin jälkeläiselle, Messiaalle."
On myös tärkeä muistaa, että "Qumranin liike" ja essealaiset eivät rajoittuneet Qumranille eivätkä yhteen stabiiliin yhteisöön ja että kaikkea Qumranin teksteissä ei voi myöskään panna Qumranilaisten suuhun, samoin kuin kaikkea UT:ssa ei voi laittaa Jeesuksen suuhun.
Toisen liikkeen johtuminen toisesta ei edellytä kaikissa yksityskohdissa titenkään absoluuttisia analogioita. Essealaisuutta tulee yrittää verrata mahdollismimman varhaiseen Jeesus-liiketraditioon, joka tietysti sitten muuttui luonteltaan Roomaa vastan hävitysn sodan jälkeen.
Ja juuri vaihtoehtoisten paradigmojen pohjalta käytävä keskustelu on usein hedelmmällisintä. Kirkkoamme on aina vaivannut alentuvan ylemyydentuntoinen ja yläviisto asenne seurakuntalasia kohtaa. Siellä latvassa kun ei aina tahdota ymmärtää, että seurakuntalaisten joukossa saatta löytyä tietämystä eli väkevää ruokaa yli seurakuntateologisen kurnaalin.
Motiivi,jonka eksgetiikka näissä kysmyksissä lähes aina ellei ihan aina ohittaa,on muuten sekä Qumran-tekstien että Ut: n sisältämä numerollinen kryptaus.
Listasi on niin pitkä, että meinaa ihan hengästyä. Koska määrällä ei voi korvata laatua ;-), koetan kommentoida muutamaa kohtaa:
Jos vihjaat että laatuni oli huono, niin odotan detaljoitujen selvien virheiden osoitusta.
- Qumranissa oli kultillinen eskatologinen ehtoollinen tarkkoine pöytäjärjestyksineen
Tämä on totta! Tosin tarkemmin ajateltuna ”kultillinen” ei ole aivan itsestäänselvä: ei ole mitään viitteitä siitä, että aterian olisi ajateltu olevan uhriateria. Mutta Messiaan ajateltiin olevan yhden tekstin mukaan läsnä, ja pöydässä papin tuli siunata leipä ja viini.
Leivän ja viini siunaaminen oli jo itsessään kultti- 'leipä'-lechem- oli juutalaisuudesa Toran opetuksien symboli (Messias toisi uuden leivän eli uuden Tooran tulkinnan) viini metamorfoosin ja uudestisyntymisen, heprean viinirypälettä ja miehen kivestä tarkoittavat sanat eivät sattumalta liity toisiinsa: Rabbien mukaan paratiisihedelmän nimi on hepreaksi onab, joka vokalisoituna eneb merkitsee myös viinirypäleterttua, jota vastaa myös synonyymi eshkol , josta puolestaan tulee maskuliinista ’terttua’ eli miehen kiveksiä vastaava sana ashka. Nooa oli siis ihmiskunnan ensimmäinen viinitarhuri eli onab-mehun puristaja, joka siis juopui viinistään ja jonka kives-tertut (tässä hepr. tvri:’paljaat’ tai ’arat’) Nooan pojat siis näkivät
- Qumranissakin oli vain miehiä.
Tämä ei ole niin valitettavasti niin varmaa kuin toivoisimme. Qumranin hautausmaan haudoista on avattu vain pieni osa (karkeasti 50 kaikkiaan 1200 haudasta), ja joukossa saattaa olla myös naisten ruumiita. Laajempaan Qumranin tekstien kuvaamaan liikkeeseen ja essealaisiin kuului selvästi myös perheitä. Erään Qumranin tekstin mukaan autoriteettiasemassa oli sekä ”isiä” että ”äitejä”.
Yhdyskuntasääntö osiottaa pappismunkkien olleen hyvin todennäköisesti vain miehiä: "Heidän tulee erottautua eksytyksen miesten seurakunnasta ja muodostaa yhdyskunta, jolla on yhteinen laki ja omaisuus. Olkoot he vastuussa Saadokin pojille, papeille, jotka pitävät liiton voimassa, ja yhdyskunnan miehille, jotka pitäytyvät liitossa. (1QS V,1b-3a)
Sieltä, missä on kymmenen miestä läsnä, ei saa puuttua miestä, joka tutkii lakia päivin ja öin, taukoamatta, yksi toisensa jälkeen. Yhteinen kokous valvokoon kolmasosan kaikista vuoden öistä lukeakseen kirjaa, etsiäkseen oikeutta ja rukoillakseen yhdessä. (1QS V,6-8a)
Papit siunatkoot kaikki Jumalan arpaosan miehet, jotka vaeltavat nuhteettomina Hänen teillään ja sanokoot: ”Siunatkoon Hän sinua kaikella hyvyydellä ja varjelkoon sinua kaikesta pahasta. Valaiskoon Hän sinun sydämesi elämän ymmärryksellä ja olkoon sinulle armollinen antamalla sinulle ikuista tietoa. Kääntäköön Hän uskolliset kasvonsa sinun puoleesi iankaikkiseksi rauhaksi.” (1QS II,1-4)"
- Qumranissa oli opetuslapsijärjestelmä; ’isät’ ja ’pojat’.
Hyvä huomio. Poika- tai lapsisanasto (kuten huomautat, heprean kielessä ”pojat” voivat sisältää myös tyttölapset) on silmiinpistävän yleistä verrattuna esimerkiksi veli/sisar-terminologiaan. Sen vuoksi en allekirjoita väitettä ”Qumranin munkit kutsuivat itseään veljiksi!” Jäsenet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Jeesuskaan ei kyseenalaistanut kaikkia sosiaalisia valtasuhteita (esim. isäntä-palvelija).
Kyllähän toki veljetkin voivat olla toisilleen alisteisia. Veli-termi nousee esim.vapamuurariuteen kreikan sanasta adolphus,ja eritoten kabbalistinen ruotsalainen vapaamuurarius johtaa itsensä essealaisuudesta. Toki maalla asuvissa ns. village-essealaisissa oli perheitä. Qumranin 'äidit ja isät' olivat todennäköisesti pesher-nimityksiä eli eräänlaisia 'larppausnimiä.' Myös Qumranin opetuslapset olivat oppis-isiensä lapsina tällöin keskenään veljiä. Hautaussmaat eivät todista mitään, toki niissä on voinut olla munkkien sukulaisia ja määräaikais-nasiirien vaimojakin. Ei heidän ole tarvinut luostarin jäseniä olla. Qumran oli essealaisuuden sisäpiiri,kuten mies-opetuslapset Jeesus-liikkeen sisäpiiri.
Essealaskirje alkaa puhutelulla: "Rauha olkoon teille rakkaat veljet".
Vaikka veli-nimitys on indisio-pätelmä jää jäljelle konkreettisesti mainittuja itsenimityksiä paljon, jotka ovat samoja Ut:ssa. Erityisen merkittävä käsite on polloi-rabbiim eli 'monet'. Jeesus ei kuollut suinkaan 'kaikkien' (väärä käännös) vaan monien (polloi-rabbiim) eli essealaisten puolesta.
– Qumranin Messias-odotus on samankaltaista kuin Ut:ssa kuvattu ja kuvattu myös lähes samoin sanankääntein.
Ei aivan näinkään. Qumranin teksteissä on havaittavissa useammanlaista messiasodotusta, mutta selvimmin sääntötekstien mukaan odotettiin papillista ja kuninkaallista messiasta - siis todennäköisesti kahta messiasta.
Kaksi messiasta voidaan johta myös Ut:sta, oli Johanes ja Jeesus ja sitten myös Jeesus Bar abbas. Monet Jeeuksen ristiriitaiset lausumat saattavat selittyä siitä, että varhainen suullinen perimätieto on sotkenut lestes Jeesus bar abbaan sanoja Jeesus Nezerin sanoihin.
- Qumran vaati lain tarkkaa noudattamista, niin teki myös Jeesus.
Tässä tulee kuitenkin myös yksi selvä ero esiin. Kuuluisin vertailukohta on sapattilainsäädäntö: siinä missä Jeesus muistutti että sapatti on ihmistä varten, Qumranin teksteissä päähuomio oli tarkasti siinä millaisin työkaluin voi esim. nostaa ihmisen sapattina kaivosta (vai voiko lainkaan) eli mikä on työntekoa ja mikä ei.
Essealaislla oli tarkka aurinkokalenteri ja Jeeuksella essealaisena oli sabatti eri päivänä. Käsitepari ihmisen poika bar anash onkin tähän vihje, sillä Ihmisen poika 'sabatin herrana' eli määrääjänä tarkoittaa sitä,että bar anash'n lukuarvo 355 viittaa kuukalenterin päiviin. Golgathan ajoitukset aurinkokalenteriin. Ja toki Jeesuksella saattoi qumranilaisena omiakin käsityksiä olla! Kaiketi kaikissa liikkeissä reformaattoreita voi olla. Absoluutisen analogioiden vaatiminen on yleisen elämänkokemuksen valossa koomista.
- Qumranissa oli predestinaatio-oppi, niin myös Ut:ssa
Koko Uutta testamenttia ei voi käyttää todistusaineistona siitä, mitä historiallinen Jeesus teki ja ajatteli, ja käsittääkseni joidenkin UT:n kirjoittajien deterministiset ajatukset ovat tuskin kaikkien muiden kirjoittajien jakamia. Qumranilainen predestinaatio-oppi pitkälle vietynä oli sellainen, että kovin moni kristittykään ei sitä ehkä heti nielisi.
Riittää,että näitä ajatuksia selvästi oli molemmissa liikkeissä. Qumran ja essealaisuus yhdistyvät koko liikkeinä, ei vain Jeeuksessa.
- Qumranissa ei saanut vannoa (Jeesus: älkää ensinkään vannoko)
Vala annettiin Qumranin tekstien mukaan ainakin jäseneksi tullessa. Samoin seurattiin Vanhan testamentin säädöksiä valan antamisesta.
Vala koski jäseneksiottorituksessa annettua lupausta pitää salaiset asiat salaisia. Muuten ei saanut vannoa. Tätä edellyttää myös Ut: "Älkää heittökö helmiä sioille, "...puhumme Jumalan salattua tesofiaa täydellisten (teleios) seurassa jne.
- Qumranissa luettiin paljon Heenokia, Ut viittaa Heenokiin 14 kertaa ja Joh, Ilmestys perustuu paljolti juuri Heenokiin.
Ensimmäisen Heenokin kirja ei kuitenkaan ollut qumranilaisten laatima kirja. Sen laaja suosio kertoo ehkä ennemminkin siitä, että kirja nautti suurta arvostusta joissakin piireissä, aikana jolloin kaanonin rajoja ei vielä ollut määritelty.
Nämä 'jotkut' piirit olivat erityisesti Jeesus-liike ja essealaisliike.
Onmerkittävää,ettäJeesus ei haukkuessaan muut uskonnolliset ryhmät,ei haukkunut essealasia. Hiljainen todistus!
- Qumranista on saatettu löytää fragmetti Markuksen evankeliumista.
Hyvin todennäköisesti ei. Kreikankieliset fragmentit sisältävät vain muutamia sanoja tai sanan osia, ja yritykset rekonstruoida niihin Markuksen evankeliumin kohtia eivät ole vakuuttavia.
Aivan mahdollisesti kyllä.
Esittämäsi huomiot perustunevat Tapio Laineen kirjaan, jonka radikaali teoria on, että essealaiset kasvattivat Jeesuksesta itselleen messiaan omien aikalaskelmiensa mukaisesti. Jospa kuitenkin keskustellaan tämän teorian ulkopuolella.
Päinvastoin,. Tapio Laineen kirja perustuu monin lähtökohdin allekirjoitaneen ideoihin ja vihjeisiin,olen tehnyt Qumran tutkimusta itsenäisesti,pieni näyte:
Sekä Per Wallendorfin ao väitöskirjassa että Raija Sollamon toimittamassa sinänsä varmaankin ansiokkaassa Qumran- tekstien käännöksessä nähdään suuri vaiva sen todistamiseksi, että Qumran teksteissä usein toistuva käsite bhr (valita) muodossa bhrv ei tarkoittaisi yksikköä valittu vaan monikkoa valitut. Sollamo antaa kuitenkin todeta alaviitteessä, että käännös yksikössäkin on mahdollinen. Kirjaimellisesti bhrv on kuitenkin nimenomaan kieliopillinen yksikkö, sillä suffiksia vav eli hänen, ei edellä verbin monikkotunnus jod. Miksi siis ei ilman muuta yksikkö?
Tämä johtunee siitä teologisesta tuskasta, että käsite bhr esiintyy sangen usein yhteydessä, missä puhutaan Vanhurskauden opettajasta. Jos bhrv käännettäisiin 'hänen valittunsa' ja tarkoitettaisiin Vanhurskauden opettajaa, tulisi tästä aivan ilmiselvä Messias-hahmo, sama josta Luukas kirjoittaa puhuessaan Kristuksesta: "Tämä on minun poikani,
se valittu" (Lk 9:35.) Valittu oli siis juutalaisen kuninkaan ja Messiaan epiteetti ja termi bhr omistetaan vielä käsitteen ainoa (ahd) yhteydessä kuninkaista Salomolle, joka merkittävästi oli kuninkaista suurimman ja tärkeimmän eli Daavidin poika. Daavidin pojaksi sanottiin myös Jeesusta. Ja myös ainoaksi pojaksi ja valituksi.
Näin voi ymmärtää, miksi uskon silmälasein lukeva ja kääntävä Per Wallendorf ohittaa Qumran-termin BHRV käsitellessään viittausta Ut:n ja Vt.n kohtaan, missä BHR nimenomaan omistetaan Jumalan valitulle, juutalaiselle Daavidin jälkeläiselle, Messiaalle."
On myös tärkeä muistaa, että "Qumranin liike" ja essealaiset eivät rajoittuneet Qumranille eivätkä yhteen stabiiliin yhteisöön ja että kaikkea Qumranin teksteissä ei voi myöskään panna Qumranilaisten suuhun, samoin kuin kaikkea UT:ssa ei voi laittaa Jeesuksen suuhun.
Toisen liikkeen johtuminen toisesta ei edellytä kaikissa yksityskohdissa titenkään absoluuttisia analogioita. Essealaisuutta tulee yrittää verrata mahdollismimman varhaiseen Jeesus-liiketraditioon, joka tietysti sitten muuttui luonteltaan Roomaa vastan hävitysn sodan jälkeen.
Ja juuri vaihtoehtoisten paradigmojen pohjalta käytävä keskustelu on usein hedelmmällisintä. Kirkkoamme on aina vaivannut alentuvan ylemyydentuntoinen ja yläviisto asenne seurakuntalasia kohtaa. Siellä latvassa kun ei aina tahdota ymmärtää, että seurakuntalaisten joukossa saatta löytyä tietämystä eli väkevää ruokaa yli seurakuntateologisen kurnaalin.
Motiivi,jonka eksgetiikka näissä kysmyksissä lähes aina ellei ihan aina ohittaa,on muuten sekä Qumran-tekstien että Ut: n sisältämä numerollinen kryptaus.
tutkimuksesta ja vähän muustakin
Kirjoittanut:
jjokiran
-
lauantai 10. toukokuuta 2008, 23.46
Viittasin ennemmin omien kommenttieni määrän vähäisyyteen! Pitkä listasi, jossa esitit analogioita Qumranin tekstien ja Uuden testamentin välillä, on sen verran laaja ja usein yleisellä tasolla, että en edes yritä alkaa sitä todistaa sen enempää oikeaksi kuin vääräksikään. Kun luomme historiallista kuvaa essealaisista, Qumranin liikkeestä tai varhaisista kristityistä, olemme aina tekemisissä reksontruktioiden ja monien oletusten kanssa, emmekä pääse varmoihin, vain todennäköisiin tuloksiin. Ennen keskustelua listan väitteistä, tulisi oikeastaan keskustella lähdeaineistosta ja sen luonteesta. Minkä tekstiaineiston perusteella esimerkiksi muodostettaisiin väite, että qumranilaiset tai kristityt käyttivät aurinkokalenteria? Minkä tekstien perusteella puhutaan historiallisesta Jeesuksesta tai Qumranin yhteisöstä erotuksena muista essealaisyhteisöistä? Toiseksi, on suuri metodologinen kysymys, mitä johtopäätöksiä mistäkin yhtäläisyyksistä voidaan tehdä. Koska tällaista keskustelua ei voi käydä tässä, on reilua esittää oma lähtökohtani: vaikka yhtäläisyyksiä ja hämmästyttäviäkin samankaltaisuuksia Jeesus-liikkeen ja Qumranin liikkeen välillä löytyy, niiden perusteella ei tule hätiköidysti vetää yhtäläisyysmerkkejä liikkeiden samuudesta. Monet yhtäläisyydet voivat johtua siitäkin, että molemmat liikkeet olivat jollain tavalla jännitteessä valtaapitäviin ja niillä oli vähemmistöryhmien identiteetti. Joitakin yhtäläisyyksiä puolestaan täytyy katsoa laajemmasta perspektiivistä: ennen kuin tehdään johtopäätöksiä liikkeiden yhtäläisyyksistä, täytyy osoittaa, etteivät muut ryhmät jakaneet samoja piirteitä. Itse katson molempia liikkeitä osana samankaltaista liikehdintää toisen temppelin ajan juutalaisuudessa, mutta yksi ero oli esimerkiksi Qumranin liikkeen papillinen väri ja puhtaussäädöksiä varjeleva “asialista”; Jeesus-liike puolestaan vetosi maaseudun tavalliseen väestöön ja ehkä myös enemmän heidän tarpeisiinsa.
Muutama kommentti kuitenkin uusiin kommentteihisi: Yhdyskuntasääntö todellakin viittaa siihen suuntaan, että jäsenet ovat vain miehiä. Tästä tutkijat ovat olleet hyvin samaa mieltä. Kuitenkin Yhdyskuntasäännön yhteydessä ollut toinen kirjakäärö, Seurakuntasääntö, puhuu perheistä, samoin kuin Damaskon kirja. Suuri kysymys onkin, mikä on näiden tekstien kuvaamien ryhmien suhde. Ajattelemmeko jälkimmäisten puhuvan kylissä asuvista esselaisista, ja Yhdyskuntasäännön puhuvan Qumranilla asuvista? Tällöin esimerkiksi messiaaninen ateria olisi olemassa vain kyläyhteisöissä, sillä Yhdyskuntasääntö ei mainitse messiasta papillisella aterialla. Vai ajattelemmeko toisen kehittyneen toisesta – esimerkiksi niin, että selibaattiyhteisö olisi myöhempi? Kuitenkin Josefus edellyttää essealaisissa olevan myös perheitä. Vai oletammeko kaikkien tekstien pitävän sisällään eri-ikäistä aineistoa? Tällöin tekstien erot voisivat selittyä joko muutoksilla liikkeen historian aikana, paikallisilla eroilla, tai tekstien erilaisella luonteella ja tarkoituksella. Jos tekstien ymmärretään kuvaavan pääsääntöisesti samaa liikettä, kysymys yhden tekstin oletetusta miesvaltaisuudesta saattaa alkaa näyttää kyseenalaiselta toisten tekstien valossa.
En sano, etteikö Qumranilla olisi voinut asua selibaattiyhteisö. Tutkimuksessa on kuitenkin alettu entistä enemmän katsoa Qumranin liikettä laajempana kokonaisuutena: Qumran ei välttämättä määrittele sitä mitä liike kaiken kaikkiaan oli.
Kiinnität myös huomiota merkittävään ‘rabbim’ (‘monet’ tai ‘arvostetut’) nimitykseen. Tämä on Yhdyskuntasäännön yksi keskeinen termi, joka merkinnee yhteisön täysivaltaisia jäseniä. Tutkijat ovat huomanneet sen yhtäläisyyden paitsi kreikan sanaan ‘plethos’, joka merkitsee yhdistystä tai yhdistyksen enemmistöä, myös ‘polloi’-sanaan, joka merkitsee järjestäytynyttä yhteisöä (ei vain sen edustajia) ja sen julkista kokoontumista. Paavali käyttää tätä termiä puhuessaan siitä, miten kristityt nauttiessaan Kristuksen ruumiin ovat yksi ruumis, vaikka heitä on monta (1. Kor. 16-17). Paavali käyttää tässä myös ‘koinon’-termiä, jolla on läheisen yhteys Yhdyskuntasäännössä käytettyyn heprean sanaan ‘yahad’ (‘yhdessä, yhteisö, yhdyskunta’). Näyttää siltä, että sekä qumranilaiset että Paavali hyödynsivät kreikkalaisroomalaisessa maailmassa yleisesti käytössä olleita termejä, mutta antoivat niille oman kontekstinsa ja korostuksensa.
Huomaat myös, että Jeesus ei kritisoinut esselaisia vaikka kritisoi fariseuksia ja saddukeuksia. Tämä onkin mielenkiintoista! Miksi essealaisia ei ole mainittu UT:ssa? Yksi selitys voi olla se, että essealaisliike oli melko suljettu ulkopuolisille eikä se näyttäytynyt julkisilla keskusteluareenoilla. Kummallista kuitenkin on, että (erään Josefus-tutkijan mukaan) Josefus esittää essealaiset ihannejuutalaisina: heissä kiteytyy ainakin ei-juutalaisille esitettäessä se, mitä juutalaisuus ja juutalainen miesihanne parhaimmillaan oli: laissa pitäytyvää, askeettisen kestävää, traditioita säilyttävää hurskautta.
Kiitos selvennyksestä suhteesta Laineeseen – tosin sinä jäät nyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi nimimerkin takana.
Tuot esille heprean ilmaisun ‘hänen valittunsa’ problematiikan joissakin Qumranin teksteissä: onko kyseessä yksi Valittu vai monta valittua. Tutkijat ovat tästä erimielisiä. Ongelma johtuu siitä, että Qumranin teksteissä yleisin monikollisen sanan yks. 3. p. mask. suffiksi on tavallinen jod-waw, mutta toisinaan joissakin sanoissa sen tilalta esiintyy lyhyempi muoto ilman jodia. Tällöin suffiksista ei välttämättä tiedä varmasti onko kyse yksiköllisestä vai monikollisesta sanasta. Itse olen kallistunut peserteksteissä monikolliseen tulkintaan. Selvä monikkomuoto esiintyy useissa Qumranin teksteissä (4QpPs 4:14; 1QpHab 10:13; 1QS 8:6; 1QH 14:15): näin ollen teksteissä puhutaan myös ryhmästä ‘valitut’. Myös heprealaisessa Raamatussa ‘valitut’ viittaavat Jumalan kansaan (Ps. 105:43). Jopa yksiköllisenä sana voi viitata kollektiiviseen kansaan (Jes. 43:20). Jotkut paralleeliset ilmaukset pesereissä puhuvat monikollisen tulkinnan puolesta: esimerkiksi kohdassa 1QpHab 9:9-12 “Vanhurskauden opettaja ja hänen kumppaninsa” ovat rinnasteisia “(Jumalan) valituille”). Kohdassa 1QpHab 5:4 yksiköltä näyttävään sanaan viitataan kuitenkin monikollisena “heidän”. Teologisesta tuskasta voi kyllä usein olla kyse, ja Vanhurskauden opettaja on joidenkin tutkijoiden mukaan messias qumranilaisille, mutta se ei vielä johda suoraan Jeesukseen.
Kenties osut oikeaan tuosta numerologiasta. Se taitaa monille tutkijoille liikkua liian vieraissa sfääreissä! Toki lukusymboliikkaa ja salaista tietoa on käytetty teksteissä hyväksi – se miten me nämä pystymme selvittämään on vain toinen asia.
Vastaan kysymyksiin kirkon palstalla mutta kyllä vajavaisen tutkijan näkökulmasta, koettaen jakaa jotakin siitä, mitä olen itse oppinut. Ei se tarkoita, etteikö seurakuntalainenkin voisi itse ottaa asioista selvää ja perustella itse omia näkemyksiään. Tai etteikö tutkija voisi olla seurakuntalainen!
Muutama kommentti kuitenkin uusiin kommentteihisi: Yhdyskuntasääntö todellakin viittaa siihen suuntaan, että jäsenet ovat vain miehiä. Tästä tutkijat ovat olleet hyvin samaa mieltä. Kuitenkin Yhdyskuntasäännön yhteydessä ollut toinen kirjakäärö, Seurakuntasääntö, puhuu perheistä, samoin kuin Damaskon kirja. Suuri kysymys onkin, mikä on näiden tekstien kuvaamien ryhmien suhde. Ajattelemmeko jälkimmäisten puhuvan kylissä asuvista esselaisista, ja Yhdyskuntasäännön puhuvan Qumranilla asuvista? Tällöin esimerkiksi messiaaninen ateria olisi olemassa vain kyläyhteisöissä, sillä Yhdyskuntasääntö ei mainitse messiasta papillisella aterialla. Vai ajattelemmeko toisen kehittyneen toisesta – esimerkiksi niin, että selibaattiyhteisö olisi myöhempi? Kuitenkin Josefus edellyttää essealaisissa olevan myös perheitä. Vai oletammeko kaikkien tekstien pitävän sisällään eri-ikäistä aineistoa? Tällöin tekstien erot voisivat selittyä joko muutoksilla liikkeen historian aikana, paikallisilla eroilla, tai tekstien erilaisella luonteella ja tarkoituksella. Jos tekstien ymmärretään kuvaavan pääsääntöisesti samaa liikettä, kysymys yhden tekstin oletetusta miesvaltaisuudesta saattaa alkaa näyttää kyseenalaiselta toisten tekstien valossa.
En sano, etteikö Qumranilla olisi voinut asua selibaattiyhteisö. Tutkimuksessa on kuitenkin alettu entistä enemmän katsoa Qumranin liikettä laajempana kokonaisuutena: Qumran ei välttämättä määrittele sitä mitä liike kaiken kaikkiaan oli.
Kiinnität myös huomiota merkittävään ‘rabbim’ (‘monet’ tai ‘arvostetut’) nimitykseen. Tämä on Yhdyskuntasäännön yksi keskeinen termi, joka merkinnee yhteisön täysivaltaisia jäseniä. Tutkijat ovat huomanneet sen yhtäläisyyden paitsi kreikan sanaan ‘plethos’, joka merkitsee yhdistystä tai yhdistyksen enemmistöä, myös ‘polloi’-sanaan, joka merkitsee järjestäytynyttä yhteisöä (ei vain sen edustajia) ja sen julkista kokoontumista. Paavali käyttää tätä termiä puhuessaan siitä, miten kristityt nauttiessaan Kristuksen ruumiin ovat yksi ruumis, vaikka heitä on monta (1. Kor. 16-17). Paavali käyttää tässä myös ‘koinon’-termiä, jolla on läheisen yhteys Yhdyskuntasäännössä käytettyyn heprean sanaan ‘yahad’ (‘yhdessä, yhteisö, yhdyskunta’). Näyttää siltä, että sekä qumranilaiset että Paavali hyödynsivät kreikkalaisroomalaisessa maailmassa yleisesti käytössä olleita termejä, mutta antoivat niille oman kontekstinsa ja korostuksensa.
Huomaat myös, että Jeesus ei kritisoinut esselaisia vaikka kritisoi fariseuksia ja saddukeuksia. Tämä onkin mielenkiintoista! Miksi essealaisia ei ole mainittu UT:ssa? Yksi selitys voi olla se, että essealaisliike oli melko suljettu ulkopuolisille eikä se näyttäytynyt julkisilla keskusteluareenoilla. Kummallista kuitenkin on, että (erään Josefus-tutkijan mukaan) Josefus esittää essealaiset ihannejuutalaisina: heissä kiteytyy ainakin ei-juutalaisille esitettäessä se, mitä juutalaisuus ja juutalainen miesihanne parhaimmillaan oli: laissa pitäytyvää, askeettisen kestävää, traditioita säilyttävää hurskautta.
Kiitos selvennyksestä suhteesta Laineeseen – tosin sinä jäät nyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi nimimerkin takana.
Tuot esille heprean ilmaisun ‘hänen valittunsa’ problematiikan joissakin Qumranin teksteissä: onko kyseessä yksi Valittu vai monta valittua. Tutkijat ovat tästä erimielisiä. Ongelma johtuu siitä, että Qumranin teksteissä yleisin monikollisen sanan yks. 3. p. mask. suffiksi on tavallinen jod-waw, mutta toisinaan joissakin sanoissa sen tilalta esiintyy lyhyempi muoto ilman jodia. Tällöin suffiksista ei välttämättä tiedä varmasti onko kyse yksiköllisestä vai monikollisesta sanasta. Itse olen kallistunut peserteksteissä monikolliseen tulkintaan. Selvä monikkomuoto esiintyy useissa Qumranin teksteissä (4QpPs 4:14; 1QpHab 10:13; 1QS 8:6; 1QH 14:15): näin ollen teksteissä puhutaan myös ryhmästä ‘valitut’. Myös heprealaisessa Raamatussa ‘valitut’ viittaavat Jumalan kansaan (Ps. 105:43). Jopa yksiköllisenä sana voi viitata kollektiiviseen kansaan (Jes. 43:20). Jotkut paralleeliset ilmaukset pesereissä puhuvat monikollisen tulkinnan puolesta: esimerkiksi kohdassa 1QpHab 9:9-12 “Vanhurskauden opettaja ja hänen kumppaninsa” ovat rinnasteisia “(Jumalan) valituille”). Kohdassa 1QpHab 5:4 yksiköltä näyttävään sanaan viitataan kuitenkin monikollisena “heidän”. Teologisesta tuskasta voi kyllä usein olla kyse, ja Vanhurskauden opettaja on joidenkin tutkijoiden mukaan messias qumranilaisille, mutta se ei vielä johda suoraan Jeesukseen.
Kenties osut oikeaan tuosta numerologiasta. Se taitaa monille tutkijoille liikkua liian vieraissa sfääreissä! Toki lukusymboliikkaa ja salaista tietoa on käytetty teksteissä hyväksi – se miten me nämä pystymme selvittämään on vain toinen asia.
Vastaan kysymyksiin kirkon palstalla mutta kyllä vajavaisen tutkijan näkökulmasta, koettaen jakaa jotakin siitä, mitä olen itse oppinut. Ei se tarkoita, etteikö seurakuntalainenkin voisi itse ottaa asioista selvää ja perustella itse omia näkemyksiään. Tai etteikö tutkija voisi olla seurakuntalainen!
Essealainen Jeesus
Vähäteltäessä essealais-alkukristillisiä analogioita vain ’satunnaisiksi’ (esim. vaatekysymys: valkoinen saumaton ihokas!) monet eksegeetit yrittävät antaa kuvan, että. kristillis-essealaiset analogiat olisivat vähäisiä, epäolennaisia ja johtuisivat vain sattumasta ja yhteisestä juutalaisesta taustasta. Analogioita on kuitenkin yksinkertaisesti liikaa, ne ovat liian eksakteja ja monet koskevat vain Qumrania ja Ut:ta. Kuten seuraavasta ’satunnaisuuksien’ luettelosta käy ilmi:
- Qumrania kuten Jeesus-liikettä johti 12 + 3 miestä. (esim: 12 opetuslasta + Jeesus + Johannes K + Jeesus Bar Abbas)
- Qumranin hautausmaan ruumiit ovat samassa asennossa kuin käärinliinan mies.
- Qumranissa oli kultillinen eskatologinen ehtoollinen tarkkoine pöytäjärjestyksineen
- Qumranissakin oli vain miehiä.
- Qumranissa oli opetuslasijärjestelmä; ’isät’ ja ’pojat’.
- Qumran tunsi nasiiriuden, jonka aikana ei juotu viinipuun antia.(Jeesuskin luopui viinistä määräajaksi)
- Qumranin munkit kutsuivat itseään pyhiksi, veljiksi, moniksi, köyhiksi, oikeaksi Israeliksi, Tien kulkijoiksi, Totuuden lapsiksi, valon lapsiksi, kaikki epiteetit alkukristittyjen samoin käyttämiä.
- Qumranissa katsottiin, että ’erämaahan on valmistettava Herralle tie’. (Mr.2)
- Qumranin munkeilla kuten Jeesuksella ja Johanneksella oli ’enkeleitä’ lähetteinä eli kuriireina.
- Qumranin munkeilla oli valkeat liinavaatteet (Markus, Jeesus)
- Qumran kutsui luokseen poikalapsia, (’sallikaa lasten tulla..’ ’..hänet on kutsuttava Jumalan lapseksi…’Lapsi ja poika on hepreassa ja arameassa sama sana )
- Qumran käytti erityisesti Jesajaa, joka on Ut:n eniten siteeraama kirja..
- Qumranin Jesajassa ’Herran kärsivä palvelija’ on samassa sanamuodossa kuin Ut:ssa
- Qumranin Messias-odotus on samankaltaista kuin Ut:ssa kuvattu ja kuvattu myös lähes samoin sanankääntein.
- Qumran vaati lain tarkkaa noudattamista, niin teki myös Jeesus. (Ei katoa pieninkään piirto..’’…joka katsoo naista himoiten jne, suhtautuminen avioeroon yhtä tukka kuin Qumranissa)
- Qumranissakin oli oppi kahdesta hengestä, eksytyksen ja totuuden hengestä
- Qumranissa oli Ut.n kanssa lähes analoginen eskatologia
- Qumranissa oli predestinaatio-oppi, niin myös Ut:ssa
- Qumran vaati täydellisyyden (teleios) tien kulkemista. Niin Jeesuskin. (’Olkaa siis täydelliset…’)
- Qumran (4Q825) kuvaa kärsivän messiaan, joka lävistetään.
- Qumran tunsi Ani-Hu, (Ego eimi: Minä olen) sanonnan käytön Jesajastaan.
- Qumraniin liittyvät essealaiset saavat nimityksensä käsitteestä asija, jota Markus käyttää parantamisesta. Myös Iesous voi tulla sanasta asaya (chald: parantaa).
- Qumranin munkit tunsivat parantavia yrttejä (Mirha ja aloe!)
- Qumran käytti paljon peshereitä ja lukusymboliikkaa, niin myös Ut.
- Qumran käytti aurinkokalenteria, niin myös Ut.
- Qumranissa oli episkopokset (piispat) ja diakonit
- Qumranissa ei saanut vannoa (Jeesus: älkää ensinkään vannoko)
- Qumraniin viittaava Damaskon kirja puhuu ’uudesta liitosta’, tiedon tärkeydestä (Jeesus, mihin olette vieneet tiedon avaimen), elämän vedestä, nimeltä kutsutuista, lähimmäisen rakastamisesta, Jaakobin tähdestä ja valtikasta, kieltää vannomasta, puhuu kokelaita tutkivista valvojista (Jeesus ’perkeleen’ koeteltavana’), rikkoneen nuhtelemisesta, Messiaan toimittamasta sovituksesta, köyhien, orpojen, sairaiden, vanhusten ja kodittomien auttamisesta. Damaskon kirja mainitsee käsitteen Korkeimman pyhät.
- Qumran oli Damasko. Damaskon kirja lausuu: "Jumala sovittaa heidät ja he saavat nähdä heidän jeshuansa, sillä he ovat luottaneet hänen pyhään nimeensä"
- Qumranilaiset olivat ’Jumalan lapsia’, joten Jumala oli heidän ’isänsä.’
- Qumranin Genesiksen apogryfi on länsi-arameaa, Jeeuksen äidinkieltä.
- Qumran korosti Danielin kirjan laskemia. Qumranin Daniel 2:4-7:28 on länsi-arameaa, kohdissa on Ihmisen pojan eskatologinen kuvaus.
- Qumran tunsi parannuksen kasteen.
- Qumranin lähellä Jeesuksen kastanut Jeesuksen lähisukulainen Johannes Kastaja oli essealainen
- Qumranissa hoidettiin mehiläisiä. (Johanneksen ruoka, nationalismin tunnus/Deborah)
- Qumraniin liittyvillä essealaisilla oli Jerusalemissa oma portti j a kaupungiosa. Jeesuksen ns. ’yläsali’ sijaitsi tässä kaupunginosassa.
- Qumran korosti voimakkaasti oikeudenmukaisuutta eli ’vanhurskautta’
- Qumranissakin vaadittiin parannusta ja kääntymystä.
- Qumranissa oli tarkat aikalaskelmat. Ut:ssa lasketaan koko ajan aikaa.
- Qumranissa luettiin paljon Heenokia, Ut viittaa Heenokiin 14 kertaa ja Joh, Ilmestys perustuu paljolti juuri Heenokiin.
- Qumranissa harrastettiin lukumystiikkaa, niin myös Ut.ssa.
- Qumran käytti peitekieltä, niin myös Ut. (pedonluku, kettu, peto, käärme jne.)
- 4Q246 vastaa sanasta sanaa Luukkas 1:32-33:a!
- Qumranista on saatettu löytää fragmetti Markuksen evankeliumista.
- Qumranissa vaadittiin väkivallattomuutta rauhan aikana.
- Qumran vaati tasa-arvoa, vieraanvaraisuutta, totuuden rakkautta, salaisten opetusten kunnioittamista. (Jeesus: Älkää heittäkö helmiä sioille)
- Qumranin munkit olivat elintapojen askeettisuuden johdosta pitkäikäisiä.
- Qumranissa oli kuuluisia profeettoja. (Menachem essealainen)
- Qumranin itsenimitys ’monet’ (polloi) on meritävästi Mr 10:45:ssä:
- "ja antamaan henkensä ’monien’ edestä." (Ei siis ’kaikkien’ kuten väärin käännetään)
- Qumranin ’hengessä köyhät’ toistuu näin vain Ut:ssa
- Qumranissa oli parantajia, Eusebius toteaa Filonin puhuvat alkukristityistä kun hän puhuu Egyptin tehrapeuteista, jotka olivat essealaisia.
- Qumranin luola 4:n fragmentti MMT puhuu Mooseksesta, profeetoista ja Daavidista samoin sanoin kuin Luukas (24:44).
- Qumran sijaitsi lähellä Johannes Kastajan kastamispaikkaa Jordanilla.
- Qumranin pyhäkön mitat ovat yksiköiltään samat kuin Johanneksen uuden Jerusalemin.
- (luvut 12 ja 144)
- Qumranin pohjapiiroos kuvasi Leijonaa, Leijona oli yksi Jeesuksen epiteetti ja Israelin kansallinen tunnus.
- Yllä siis joitakin ’satunnaisuuksia’., joista on myös kirjoitettu 276 -sivuinen tiheästi kirjoitettu kirjakin. Lisää tietoa saa myös Tapio Laineen suomalaisesta erinomaisesta kirjasta ’Kuka hän oli’. Tekstikohtaisia yhteneväisyyksiä tutkijat ovat löytäneet kaikista kanonisista evankeliumeista, erityisen paljon Johannekselta, mutta myös Luukkaalta ja Markukselta. Tutkija John Allegro päättää erään esitelmänsä:
- ”Jos sitten projisoimme Qumranin essenismin eteenpäin Ut:n, voimme nähdä teologisen spekulaation selkeän linjan; siinä muutettiin eräs juutalainen lahko hellenistiseksi mysteeriuskonnoksi. Tämä ei ole sidoksissa Jeesuksen ja evankeliumeitten traditioitten historiallisuuteen. Mutta tämä kristinusko ei ole myöskään sidoksissa myöhempiin kirkollisiin määräyksiin eikä tyrannimaisen uskontunnustukseen.
- Päinvastoin , se oli gnostilaista ’harha-oppia’, jonka tärkeää yksilöllisyyttä Suuri Kirkko niin inhosi ja josta tuli yhtä säälimättömän vainon kohde kuin liikkeen ensimmäistä uskonnollis-poliittisista vihollisista.
- Jos asioita arvioidaan kirkon myöhemmän historian ja illigimiteetin näkökulmasta, ei voi olla tuntematta, että väärä puoli peri voiton.”?
Mutta mitä alussa oli tapahtunut? Kaikki alkoi Danielin aikalaskelmista, menetystä itsenäisyydestä ja suurista maanjäristyksistä 31 eKr. Tällöin Herodes Suuri oli alkanut valtavat jällenrakennustyöt, sillä 30 000 kuollutta vaatineet maanjäristykset olivat tuhonneet myös paljon rakennuksia ja eritoten myös Qumranin luostarin.
Nuori rakentaja (Rakennuttaja-grynderi Joosef (Ari Mattatias) saapuu Qumranin korjaustyömaalle nuori Nainen Maria mukanaan. Maria tulee raskaaksi ja nuori essealainen Gabriel-pesher nimeä käyttävä lähetti kertoo Qumranin munkkien toiveesta kutsua syntyvä lapsi luostariin kasvatettavaksi lopun ajan Messiaaksi. Miksi?
Koska munkit olivat vetäneet Danielin aikalaskelmista, jotka täyttyisivät noin 30 jKr (takaisinlaskettuna) ja maanjäristyksistä johtopäätöksen, että Jumalan kuningaskunnan toteutuminen ja sitä mukaa viimeiset päivät olisivat lähellä. Tällöin Jahven lupauksen mukaan tarvittaisiin Uusi liitto ja sille välimies, ylimmäinen pappi ja kuningas, jotka hallitsisivat ikuisesti. Koska Jumalan valtakunta olisi ikuinen. Tällaiseksi papiksi ei missään tapauksessa kelvannut Hyrkanos eikä kukaan muukaan roomalaismielinen ’paha pappi’ vaan oikeassa saadokilais-daavidilaisessa järjestyksessä valittu pappis-kuningas, joka asetettaisiin uudellee Jerusalemiin Daavidin valtaistuimelle, kunhan roomalaiset oli ensin Herran avulla kukistettu. (No tämähän ei onnistunut ja Jeesus huokaa: Jumalani Jumalani,. miksi minut hylkäsit!)
Tällainen pappi ja kuningas saataisiin Joosef Ari Mattatiaan suvusta. Hänessä yhtyisi kolme virkaa kuten maccabealaisajan hallitsijoissakin: 1) profeetallinen, 2) papillinen ja 3) kuninkaallinen.