Kristikunta on odottanut Jeesuksen toista tulemista kohta kaksituhatta vuotta. Onkohan sen odottaminen enää lainkaan järkevää? Näin kyselivät jo Uuden testamentin ajan kristityt. Varhaisimman opetuksen mukaan Jeesus saapuisi nimittäin takaisin hyvin pian. Esimerkiksi Paavali näytti olettaneen, että hän tulisi näkemään sen omin silmin. Toisen ja kolmannen sukupolven kristityt huomasivat kuitenkin, että Herra ei ole tullutkaan takaisin, vaikka sitä oli odotettu jo vuosikymmeniä.

Miksi Herra ei saavukaan? Tähän löydettiin kolme toisiinsa liittyvää vastausta:

1) Jumalalle aika on erilaista kuin ihmisille. Kun Kristus lupasi tulla pian uudestaan, se ei välttämättä viittaa lähitulevaisuuteen. Jumalalle yksi ihmisvuosi voi nimittäin olla tuhat vuotta. Kristuksen paluu saattaa siis viipyä pitkäänkin.

2) Jumala itse halusi varta vasten lykätä Poikansa paluuta, jotta evankeliumi leviäisi ja monet saisivat mahdollisuuden kääntyä kristityksi. Jeesuksen paluun ja viimeisen tuomion jälkeen ei nimittäin voi enää kääntyä. Siksi jokainen vuosi, jolla Jumala lykkää maailmanloppua, kertoo hänen hyvyydestään ja pitkämielisyydestään.

3) Uskon pääpaino siirtyi Herran paluun odotuksesta hänen hengelliseen läsnäoloonsa. Jeesuksen ylösnousemus nähtiin yhä voimakkaammin tapahtumana, jossa hän jo tuli takaisin omiensa luokse. Ajateltiin, että ylösnoussut Herra on nyt omiensa seurassa ja elää heidän sydämissään. Siksi kristityt odottivat edelleen Herran paluuta, mutta eivät vaivaantuneet sen viipyessä. He kun olivat jo nyt Kristuksen yhteydessä ja Kristuksessa.

Hän on täällä jo tänään

Kristuksen läsnäolon korostaminen tulee hienosti näkyviin Johanneksen evankeliumissa. Siinä Kristus pitää pitkän jäähyväispuheen, jossa hän valmistaa oppilaitaan ottamaan vastaan hänen kuolemansa. Jeesus lupaa, ettei hän jätä oppilaitaan yksin, vaan lähettää heille ”toisen puolustajan”, nimittäin Pyhän Hengen (Joh.14:16–18). Henki muistuttaa kristittyjä Jeesuksen opetuksista ja johtaa heidät ”koko totuuteen” (Joh. 14:26; 16:13–15).

Jeesus sanoo arvoituksellisesti, että Henki saa puhuttavansa häneltä. Tämä johtuu siitä, että Pyhä Henki on nyt Jeesuksen välikappale. Jeesus itse tulee Pyhän Hengen kautta oppilaittensa luo. Siksi hän saattoi sanoa, ettei hän jätä omiaan orvoiksi, vaan tulee jälleen heidän luokseen (Joh. 14:18). Voisimme siis sanoa, että Pyhä Henki on nyt Jeesuksen läsnäolon muoto.

Näin syntyy kaunis kolmivaiheinen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ketju, joka päättyy ihmiseen. Isä Jumala tulee Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ihmisten elämään. Kristus puolestaan pääsee meidän luoksemme, koska Pyhä Henki tekee portin, josta hän voi astua sisälle ihmiseen. Tuota porttia nimitetään uskoksi. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä uskon, jolla hän ottaa Kristuksen vastaan.

Taivas on tässä.

Jos ihminen pääsee jo nyt osalliseksi koko kolmiyhteisestä Jumalasta, Jeesuksen toinen tulemus ei sittenkään tuo ratkaisevaa muutosta kristityn elämään. Tärkeimmät asiat ovat tapahtuneet jo Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa. Siinä, kun hän tuli maailmaan sovittamaan syntimme, ja siinä kun hän tulee kunkin ihmisen omaan elämään Pelastajaksi ja auttajaksi.

Taivas on siis alkanut jo tässä ajassa. Mutta vasta alkanut. Se nimittäin tulee toistaiseksi näkyviin vain pieninä valon välähdyksinä tuonpuoleisuudesta. Silloin kun joku uskoo ja toivoo Jumalaan, taivas on auennut. Kun vietetään ehtoollista ja rukoillaan yhdessä, piirrämme ennakkokuvan taivaasta – katsomme taivastraileria.

Lopullisen taivastodellisuuden avautuminen tapahtuu kuitenkin vasta tulevassa ajassa. Kuolemassaan jokainen kohtaa oman maailmanloppunsa ja Jeesuksen toisen tulemisen. Silloin hän tulee luoksemme täydessä kirkkaudessaan, jolloin emme enää osaa epäillä hänen todellisuuttaan ja läsnäoloaan.

Jeesus tulee myös konkreettisemmalla tavalla uudestaan luomakuntaansa. Nykyinen maailmankaikkeus ei nimittäin tikitä ikuisesti, vaan sekin lakkaa jonakin päivänä, tai pikemminkin se muuttuu toisenlaiseksi. Tämän suuren muutoksen tekee Kristus itse. Sama Kristus, jonka kautta Jumala loi kosmoksen, luo siitä kerran uuden maailman. Ja samalla tehdään tili vanhan maailman tapahtumista. Tämän viimeisen tuomionkin toimeenpanee itse Kristus. Luomakunnan pelastaja on myös sen tuomari.

Kristuksen toinen tulemus on siis vielä edessäpäin.