Jos Jumala on muuttunut, mitä tahansa voidaan pitää nykykristittyjä koskevana tai ei-koskevana. Se ihminen, joka tällaisessa tilanteessa uskoisi kykenevänsä sanomaan, mitä milloinkin Jumalasta olisi ajateltava, ylentäisi itsensä aika korkealle, noin lievästi sanottuna. En siis puutu tähän syyhyn koska en pysty, enkä tietysti siksikään, että ajatus Jumalan ja Jeesuksen muuttumattomuudesta halki aikojen on olennainen osa kristinuskoa.

Toisaalta on sitten aika vaikea uskoa sitäkään, että ihminen itse olisi muuttunut sillä tavoin, että jotkin Jeesuksen opetukset olisivat siksi vanhentuneet nykyaikaan kuulumattomiksi. Nykyihminen on Jumalan edessä aivan samassa asemassa kuin 2000 vuotta sitten eläneet. Ei hän ole tullut paremmaksi tai riippumattomammaksi Luojastaan, vaikka onkin ehkä edistynyt monella muulla tavalla ja monella muulla alalla.

Mutta maailma varmasti on muuttunut. Pitäisikö sen siis muuttaa kristittyjen asennnoitumista Jeesuksen opetuksiin, toisin sanoen johtaa heidät pitämään osaa niistä vanhentuneena ja siksi nykykristitylle kuulumattomana?

Jos Jeesuksen päämääränä olisi ollut opettaa viljelytekniikasta, karjanhoidosta tai kalastuksesta, tai vaikkapa yhteiskuntarakenteesta ja tasa-arvosta, tai sanokaamme lääketieteestä tai sotatekniikasta, vastaaminen olisi helppoa. On selvää, että silloin ei vain osa vaan todennäköisesti lähes kaikki hänen opetuksistaan olisivat vanhentuneet eivätkä enää voisi koskea nykyihmistä. Juuri näillä aloillahan inhimillinen kehitys on jyrännyt ja maailma muuttunut, ja esim. 2000 vuotta vanhan lääketieteen soveltaminen osoittautuisi varmasti usein kohtalokkaaksi. Toisella tavalla ajateltuna: ei olisi kovinkaan vaarallista mennä neuvomaan maanviljelyksestä toisin kuin mitä Jeesus olisi opettanut.

Mutta Jeesuksen opetukset koskivat Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Siinä, mitä Jeesus opetti, oli pohjimmiltaan aina kysymys Jumalan ja ihmisen suhteesta. Pelissä olivat siis hyvin painavat asiat. Ne voi myös hyvällä syyllä ajatella aivan toisella tavalla muuttumattomiksi kuin esim. ymmärryksemme lääketieteestä tai maanviljelyksestä.

Siksi onkin vakavasti pohdittava, miksi ylipäätään tarvitsee kysyä mitä osaa Jeesuksen opetuksista ei enää tule pitää kristityille kuuluvana. Miten tällaiseen ajatukseen johdutaan? Mitä ilmeisimmin monet Jeesuksen opetuksista tuntuvat nykyään niin vaikeilta uskoa ja toteuttaa, että rupeamme ajattelemaan voisivatko ne itse asiassa olla jo vanhentuneita. Mitä tällaiset opetukset olisivat?

Varmastikin ihmiset kokevat nämä eri tavoin. Ensimmäiseksi itselleni mieleen nouseva asia on Jeesuksen opetukset omasta paluustaan. Päivien lopulla Jeesus tulee uudelleen noutamaan omiaan. Voidaanko lupausta, jonka täyttymistä on jouduttu odottamaan jo 2000 vuotta vielä pitää voimassaolevana? Eipä siitä taideta niin paljon puhuakaan.

Myös Jeesuksen opetukset avioliiton rikkomisesta on varmaankin otettava esille tässä yhteydessä:

Saako mies hylätä vaimonsa? ... “Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. ... Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Markus 10:11-12).

Voiko tämä enää koskea nykypäivää? Opetuksen noudattaminen ainakin on selvästi monelle hyvin vaikeaa.

Kuitenkin kun tutustutaan asioihin hieman tarkemmin, käy ilmi, että esim. juuri nämä opetukset koettiin hankaliksi jo Jeesuksen aikana tai kohta hänen kuolemansa jälkeen. 2. Pietarin kirje toteaa Jeesuksen paluulupauksesta:

Paavali taas toistaa Jeesuksen opetuksen avioerosta, ja jatkaa siihen liittyvillä huomautuksilla, jotka selvästi osoittavat, että opetus koettiin ongelmalliseksi jo silloin (ks. 1. Kor. 7:10-16).

Näytttää vahvasti siltä, että monet Jeesuksen opetukset, jotka nykyajassa koetaan vaikeiksi, ovat aina olleet vaikeita: valheettomuus (Matt. 5:34-37); ajatusten ja sanojen puhtaus (Matt. 5:22, 38); Jeesuksen seuraamisen ehdottomuus (esim. Luuk. 9:59-62). Ei tässä siis ainakaan ole tapahtunut muutosta, joka antaisi aihetta epäillä kuuluuko jokin opetus enää nykykristityille.

Minun täytyy tunnustaa, etten uskalla mennä sanomaan, että jokin Mestarin opetuksista ei enää koskisi hänen seuraajiaan. Sekin täytyy tunnustaa, että en koe aivan tavoittaneeni tuollaisen ajatuksen “syntyjä syviä”, siis nimenomaan kristillisenä ajatuksena. Ehkäpä tässä olisi keskustelun ja mahdollisesti tarkempien kysymysten ja esimerkkien paikka.