Sivun toiminnot
SALAPERÄINEN KÄRSIMYSTEN MIES
Kuva: Marja Siira
Markuksen evankeliumin Jeesus on toiminnan miehiä: ihmemies ja parantaja. Mutta mikä on tämän "Jumalan Pojan" salaisuus?
Lataa Markuksen evankeliumi pdf-muodossa tästä tai mp3-muodossa Mobiblesta.
Keskustele Markuksen evankeliumista ja Marja Siiran kuvasta keskustelupalstalla.
Keskustele Markuksen evankeliumista ja Marja Siiran kuvasta keskustelupalstalla.
Evankeliumikirjallisuuden alku
Markuksen evankeliumi alkaa ytimekkäästi: ”Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin.” Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa, hyvää uutista. Vastaava verbi (”julistaa ilosanomaa”) viittaa Vanhassa testamentissa profeetta Jesajan sanomaan uudesta vapauden ja rauhan ajasta. Rooman valtakunnan poliittisessa propagandassa evankeliumi oli uutinen sotavoitosta, vallanvaihdosta tai uuden keisarin syntymäpäivästä.
Markus on kaikesta päätellen vanhin meille säilynyt evankeliumi. Se on kirjoitettu viimeistään 70-luvun alussa Jerusalemin hävityksen jälkeen. Perimätiedon mukaan kirjoittaja olisi Apostolien teoissakin mainittu Johannes Markus. Tietoa ei voi kuitenkaan todentaa. Kirjoituspaikastakaan ei ole tietoa; sekä Roomaa että Syyrian ja Palestiinan reuna-alueita on ehdotettu. Joka tapauksessa evankeliumi on suunnattu lähinnä pakanakristillisille lukijoille. Tämä näkyy esim. siinä, että juutalaisia puhtaussäädöksiä selitetään lukijoille ja ruokasäädökset kumotaan Jeesuksen suulla (Mk 7).
Tiukkaa asiaa
Markuksen tyyli on yksinkertainen ja kansanomainen. Tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävällä vauhdilla. Markus keskittyy olennaiseen eli Jeesuksen toimintaan Galileassa ja hänen viimeiseen viikkoonsa Jerusalemissa. Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta Markus ei kerro mitään. Alun perin evankeliumissa ei ilmeisesti kerrottu edes ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksistä. Kertomus päättyy tyhjälle haudalle, missä Jeesuksen ruumista katsomaan tulleet naiset näkevätkin nuorukaisen, joka kertoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Nuorukainen käskee heidän ilmoittaa Jeesuksen oppilaille, että Jeesus menee heidän edellään Galileaan. Naiset kuitenkin pakenevat pelosta suunniltaan eivätkä puhu asiasta kenellekään (Mk 16:8).
Evankeliumi näyttää päättyvän kesken kaiken. Ei ihme, että muut evankeliumit ovat täydentäneet Markusta kertomalla ylösnousseen ilmestyksistä. Rinnakkaisevankeliumien perusteella muotoiltiin myös Markuksen myöhempi loppu (jakeet 16:9–20). Vaikka alkuperäinen loppu herättääkin kysymyksiä, Markus on valmistanut lukijoitaan Jeesuksen ylösnousemukseen ja Galileassa tapahtuvaan jälleennäkemiseen. Jeesuksen tietä Jerusalemiin viitoittaa kolme kärsimysilmoitusta luvuissa 8, 9 ja 10. Niiden perusteella lukija voisi olettaa, että oppilaat osasivat ilman naisten viestiäkin lähteä Galileaan.
Salaisuus
Toisaalta Markus korostaa, että oppilaat eivät ymmärtäneet Jeesuksen todellista tehtävää ja asemaa ennen ylösnousemusta. Pietari tosin aavisti sen tunnustaessaan Jeesuksen Messiaaksi eli Jumalan voidelluksi – mutta Messiaan kuolema oli hänelle mahdoton ajatus (Mk 8:27–33). Jumalan Pojaksi Jeesus paljastui jo kasteessa (1:11) ja lopuksi kuolemassaan (15:39). Riivaajahengetkin tunnistivat hänet (1:24, 5:7). Lähimmät oppilaat näkivät ennakoivasti hänen tulevan kirkkautensa (9:2–10).
Kaikesta huolimatta Jeesuksen messiaaninen tehtävä pysyi Markuksen mukaan salassa. Markuksen korostama messiassalaisuus on askarruttanut tutkijoita pitkään, koska evankelista samanaikaisesti antaa ymmärtää, että salaisuus paljastui moneen otteeseen. Yksi selitys tähän jännitykseen lienee, että Markus yhdisti kertomuksen Jeesuksen kärsimyksestä suulliseen perimätietoon, joka keskittyi Jeesuksen parannus- ja ihmetekoihin. Markuksen mukaan Jeesus ei ollut pelkkä ihmemies. Vasta kuolema ja ylösnousemus paljastivat hänen varsinaisen tehtävänsä.
Jännite Jeesuksen maanpäällisen elämän ja ylösnousemususkon välillä heijastuu myös evankeliumin kaksinaiseen sisältöön. Yhteenveto 1:14–15 viittaa Jeesuksen itsensä julistamaan evankeliumiin, mutta varsinaisesti Markus haluaa kertoa hyvää sanomaa Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka ristillä antoi ”henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (10:45). Markusta onkin sanottu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyshistoriaksi.
Lausuttu ilosanoma
Markuksen evankeliumi oli kauan muiden evankeliumien varjossa, kunnes se 1800-luvun kuluessa todettiin Matteuksen ja Luukkaan lähteeksi ja siten historiallisesti arvokkaaksi dokumentiksi. Iskevä tyyli ja dramaattinen, hieman arvoituksellinen sisältö tekevät siitä myös vaikuttavaa kirjallisuutta – ja teatteria. Norjalainen näyttelijä Svein Thindberg esitti 1990-luvulla koko Markuksen evankeliumin näyttämöllä yli 200 kertaa täysille saleille. Lavasteita ei juuri tarvittu, kertomus itsessään vangitsi mielenkiinnon. Samoin Suomessa Markuksen evankeliumi Kari Hakalan esittämänä sai valtaisan suosion. Markus onkin omimmillaan puhuttuna tekstinä. Se on evankeliumikirjallisuuden alku, mutta juuriltaan se on suullista, kerrottua sanaa.
Kari Syreeni
Markuksen evankeliumi alkaa ytimekkäästi: ”Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin.” Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa, hyvää uutista. Vastaava verbi (”julistaa ilosanomaa”) viittaa Vanhassa testamentissa profeetta Jesajan sanomaan uudesta vapauden ja rauhan ajasta. Rooman valtakunnan poliittisessa propagandassa evankeliumi oli uutinen sotavoitosta, vallanvaihdosta tai uuden keisarin syntymäpäivästä.
Markus on kaikesta päätellen vanhin meille säilynyt evankeliumi. Se on kirjoitettu viimeistään 70-luvun alussa Jerusalemin hävityksen jälkeen. Perimätiedon mukaan kirjoittaja olisi Apostolien teoissakin mainittu Johannes Markus. Tietoa ei voi kuitenkaan todentaa. Kirjoituspaikastakaan ei ole tietoa; sekä Roomaa että Syyrian ja Palestiinan reuna-alueita on ehdotettu. Joka tapauksessa evankeliumi on suunnattu lähinnä pakanakristillisille lukijoille. Tämä näkyy esim. siinä, että juutalaisia puhtaussäädöksiä selitetään lukijoille ja ruokasäädökset kumotaan Jeesuksen suulla (Mk 7).
Tiukkaa asiaa
Markuksen tyyli on yksinkertainen ja kansanomainen. Tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävällä vauhdilla. Markus keskittyy olennaiseen eli Jeesuksen toimintaan Galileassa ja hänen viimeiseen viikkoonsa Jerusalemissa. Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta Markus ei kerro mitään. Alun perin evankeliumissa ei ilmeisesti kerrottu edes ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksistä. Kertomus päättyy tyhjälle haudalle, missä Jeesuksen ruumista katsomaan tulleet naiset näkevätkin nuorukaisen, joka kertoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Nuorukainen käskee heidän ilmoittaa Jeesuksen oppilaille, että Jeesus menee heidän edellään Galileaan. Naiset kuitenkin pakenevat pelosta suunniltaan eivätkä puhu asiasta kenellekään (Mk 16:8).
Evankeliumi näyttää päättyvän kesken kaiken. Ei ihme, että muut evankeliumit ovat täydentäneet Markusta kertomalla ylösnousseen ilmestyksistä. Rinnakkaisevankeliumien perusteella muotoiltiin myös Markuksen myöhempi loppu (jakeet 16:9–20). Vaikka alkuperäinen loppu herättääkin kysymyksiä, Markus on valmistanut lukijoitaan Jeesuksen ylösnousemukseen ja Galileassa tapahtuvaan jälleennäkemiseen. Jeesuksen tietä Jerusalemiin viitoittaa kolme kärsimysilmoitusta luvuissa 8, 9 ja 10. Niiden perusteella lukija voisi olettaa, että oppilaat osasivat ilman naisten viestiäkin lähteä Galileaan.
Salaisuus
Toisaalta Markus korostaa, että oppilaat eivät ymmärtäneet Jeesuksen todellista tehtävää ja asemaa ennen ylösnousemusta. Pietari tosin aavisti sen tunnustaessaan Jeesuksen Messiaaksi eli Jumalan voidelluksi – mutta Messiaan kuolema oli hänelle mahdoton ajatus (Mk 8:27–33). Jumalan Pojaksi Jeesus paljastui jo kasteessa (1:11) ja lopuksi kuolemassaan (15:39). Riivaajahengetkin tunnistivat hänet (1:24, 5:7). Lähimmät oppilaat näkivät ennakoivasti hänen tulevan kirkkautensa (9:2–10).
Kaikesta huolimatta Jeesuksen messiaaninen tehtävä pysyi Markuksen mukaan salassa. Markuksen korostama messiassalaisuus on askarruttanut tutkijoita pitkään, koska evankelista samanaikaisesti antaa ymmärtää, että salaisuus paljastui moneen otteeseen. Yksi selitys tähän jännitykseen lienee, että Markus yhdisti kertomuksen Jeesuksen kärsimyksestä suulliseen perimätietoon, joka keskittyi Jeesuksen parannus- ja ihmetekoihin. Markuksen mukaan Jeesus ei ollut pelkkä ihmemies. Vasta kuolema ja ylösnousemus paljastivat hänen varsinaisen tehtävänsä.
Jännite Jeesuksen maanpäällisen elämän ja ylösnousemususkon välillä heijastuu myös evankeliumin kaksinaiseen sisältöön. Yhteenveto 1:14–15 viittaa Jeesuksen itsensä julistamaan evankeliumiin, mutta varsinaisesti Markus haluaa kertoa hyvää sanomaa Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka ristillä antoi ”henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (10:45). Markusta onkin sanottu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyshistoriaksi.
Lausuttu ilosanoma
Markuksen evankeliumi oli kauan muiden evankeliumien varjossa, kunnes se 1800-luvun kuluessa todettiin Matteuksen ja Luukkaan lähteeksi ja siten historiallisesti arvokkaaksi dokumentiksi. Iskevä tyyli ja dramaattinen, hieman arvoituksellinen sisältö tekevät siitä myös vaikuttavaa kirjallisuutta – ja teatteria. Norjalainen näyttelijä Svein Thindberg esitti 1990-luvulla koko Markuksen evankeliumin näyttämöllä yli 200 kertaa täysille saleille. Lavasteita ei juuri tarvittu, kertomus itsessään vangitsi mielenkiinnon. Samoin Suomessa Markuksen evankeliumi Kari Hakalan esittämänä sai valtaisan suosion. Markus onkin omimmillaan puhuttuna tekstinä. Se on evankeliumikirjallisuuden alku, mutta juuriltaan se on suullista, kerrottua sanaa.
Kari Syreeni