Matteuksen evankeliumi on vanhastaan sijoitettu evankeliumeista ensimmäiseksi, koko Uuden testamentin alkuun. Kunniapaikka osoittaa teoksen nauttimaa arvostusta. Onkin helppo ymmärtää, miksi Matteuksesta muodostui kirkon pääevankeliumi. Se sisältää jokseenkin kaiken, mitä Markuksessa on, ja lisäksi Jeesuksen opetuksen, joka on järjestetty suuriksi kokonaisuuksiksi.

Ensimmäinen suuri puhe on vuorisaarna (luvut 5–7), joka sijoittuu kohtaan, missä Markus mainitsee Jeesuksen opettaneen sapattina Kapernaumin synagogassa. Kuulijoiden reaktio vuorisaarnaan on lainattu miltei sanatarkasti Markuksen Kapernaum-kertomuksesta: ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu kaikki valta, ei niin kuin kirjanoppineet.” (Mt 7:28–29, vertaa Mk 1:22.) Markuksen kokoamiin vertauspuheisiin (Mk 4) on lisätty muualta saatuja Jeesuksen vertauksia, jotka käsittelevät taivasten valtakuntaa (Mt 13). Muita puhejaksoja ovat lähetyspuhe (luku 10), seurakuntapuhe (18) ja lopunaikoja koskeva opetus (24–25).

Lähteiltä loppuun asti

Vaikka kertomuksen runko noudattaa Markuksen luomaa mallia, suuri osa Jeesuksen puheista tulee muualta. Monet tutkijat olettavat, että Matteus samoin kuin Luukas ovat tunteneet Markuksen ohella toisen lähteen, joka on sisältänyt lähinnä Jeesuksen sanoja. Tämä ns. Q-lähde tai Q-evankeliumi ei ole säilynyt meille. Sen sijaan Uuden testamentin ulkopuolelta on säilynyt Tuomaan evankeliumi, joka sisältää Jeesuksen sanoja oppilailleen. Oletettu Q-dokumentti on jossakin määrin muistuttanut Tuomaan evankeliumia. Erona on kuitenkin, että Q ei ole tulkinnut Jeesuksen sanoja gnostilaisvivahteisesti. Sen sijaan Jeesuksen sanoja on siinä koottu laajemmiksi puhejaksoiksi.

Matteus on siis evankeliumia kootessaan voinut rakentaa edeltäjiensä pohjalle. Tuloksena on selkeä kertomus Jeesuksen toiminnasta syntymästä ylösnousemukseen asti. Tähän runkoon on onnistuneesti sijoitettu Jeesuksen opetuspuheet.

Matteus kartalle

Matteus päättää teoksensa ylösnousseen antamaan lähetyskäskyyn. Kaikki kansat on tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla heitä ”noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa” (28:18–20). Evankeliumilla on siten vahva kytkentä Matteuksen kirkon harjoittamaan lähetys- ja opetustyöhön. Matteuksen syntysijaksi on usein oletettu Syyrian Antiokia, joka oli tärkeä juutalais- ja pakanakristillinen keskus jo Paavalin aikoihin. Myös lähiseudut, mukaan lukien Galilea, ovat mahdollisia.

Kirkollinen perimätieto tullimies Matteuksesta, joka oli yksi kahdestatoista apostolista, perustuu evankeliumin kohtiin 9:9–13 ja 10:2–4. Molemmissa kohdissa esitys poikkeaa Markuksesta. Markuksen mukaan Jeesuksen kutsuma tullimies oli Leevi, eikä apostolien luettelossa mainitun Matteuksen ammattia kerrota. Toinen, myöhempi selitys perustuu jakeessa 13:52 kuvattuun kirjanoppineeseen, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi. Kirjoittajan henkilöllisyys jää kuitenkin epävarmaksi eikä sillä ole evankeliumin ymmärtämisen kannalta merkitystä. Kyseessä ei ole yhden miehen luomus vaan koko seurakunnan ja kaikkien kristittyjen käyttöön tarkoitettu evankeliumi.

Perinteet arvossa?

Matteuksen seurakunnalla on vahvat juutalaiset juuret, ja sen perimätiedossa korostetaan oikeaa laintulkintaa ja Israelin erityisasemaa. Epäilemättä seurakunnassa on kuitenkin kohtuullisen paljon pakanasyntyisiä. Matteuksen edustama kristillisyys näyttää jo erkaantuneen synagogaverkostosta. Se torjuu selvin sanoin muotoutumassa olevan rabbiinisen juutalaisuuden. Kirkolla on vain yksi opettaja, Jeesus (23:8). Hän täytti Vanhan testamentin lupaukset niin elämällään ja kuolemallaan kuin opetuksellaankin. Vaikka hän edellyttää seuraajiltaan täydellisyyttä (5:48), hän on samalla lempeä: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (11:30). Vanhan testamentin profeettoihin viitaten Matteuksen Jeesus korostaa armahtavaisuutta (9:13, 12:7). Vaikka Matteuksen suhde juutalaisuuteen näyttää kaunaiselta esim. juutalaisten syyllisyyttä korostavan jakeen 27:25 valossa, evankeliumin Jeesuksessa kiteytyy hyvin se, mitä varhaiset kristityt arvostivat juutalaisessa perinnössään.