Lähes neljäsosa Uuden testamentin tekstimäärästä koostuu Luukkaan kaksoisteoksesta: evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukkaan näkemys Jeesuksen ja apostolien toiminnasta on siten vaikuttanut huomattavasti siihen kuvaan, mikä meillä on kristinuskon synnystä ja varhaisimmasta historiasta.

Myös kirkkovuoden juhlat perustuvat osaksi Luukkaan tietoihin. Johannes Kastajan juhla (juhannus) voidaan perustella kaikkien neljän evankeliumin antamalla kuvalla Johanneksesta Jeesuksen edelläkävijänä. Myös Jeesuksen kärsimyshistoria (kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäinen) löytyvät kaikista evankeliumeista. Jeesuksen syntymästä (joulu) kertovat Matteus ja Luukas, tosin eri tavoilla – kaikille tuttu jouluevankeliumi paimenineen ja ”maassa rauha” -julistuksineen on vain Luukkaalla.

Helatorstai Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä (Lk 24) ja helluntai Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana (Apt 2) ovat esimerkkejä juhlista, jotka perustuvat nimenomaan Luukkaan kertomukseen.

Ei ole sattuma, että juuri Luukas on vaikuttanut olennaisesti kristilliseen kalenteriin. Luukas kertoo evankeliuminsa esipuheessa (Lk 1.1–4), että hän on ottanut ”alusta alkaen kaikesta tarkan selon” ja kirjoittanut sen perusteella yhtenäisen esityksen ”asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet”. Tähän järjestelmällisyyteen kuuluu, että pelastushistorian eri vaiheet esitellään selkeästi vaiheittain. Muissa evankeliumeissa ei tehdä yhtä selvää eroa esim. Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen välillä.

Luukas on jakanut pyhän historian kolmeen toisiaan seuraavaan vaiheeseen. Vanhan testamentin ja Israelin aikaa seurasi Jeesuksen aika, ainutkertainen ajan keskus. Nyt eletään kirkon aikaa, joka jatkuu Jeesuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon asti. Aikakausien välissä on lisäksi siirtymäjaksot, jotka varmistavat pelastushistorian saumattoman jatkuvuuden. Israelin ajan ja Jeesuksen julkisen toiminnan välillä on Jeesuksen syntymän ja lapsuuden sisältävä vaihe (Lk 1–3), jolloin vanhan liiton hurskaat jo näkivät uuden ajan koittavan. Ylösnousemuksen ja helluntain välillä taas Jeesus opetti oppilailleen Jumalan valtakunnasta (Apt 1).

Myös Jeesuksen toiminnassa näkyy pelastushistorian vaiheittainen eteneminen. Matteus sijoitti Jeesuksen ohjelmallisen vuorisaarnan siihen kohtaan Markuksen kertomusta, missä Jeesus esiintyy Kapernaumin synagogassa. Luukas sen sijaan antaa Jeesuksen esittää ohjelmansa synagogassa – tosin kotikaupungissaan Nasaretissa. Jeesus lukee kappaleen Jesajan kirjasta: ”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman ...” Sitten Jeesus yllättää kuulijansa: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (4:16–21)

Samalla tavoin ylösnoussut Jeesus selittää Emmauksen tien kulkijoille, että pyhien kirjoitusten piti käydä toteen hänessä (Lk 24:13–35). Jatkuvuutta kuvaa myös se, että Jeesus ei kumonnut ruoka- ja puhtaussäädöksiä. Tämän tekivät vasta apostolit uudessa tilanteessa Pyhän Hengen opastuksella (Apt 10).

Luukas luo mielellään esikuvallisia henkilöhahmoja, joista lukijat voivat ottaa oppia. Myös Jeesus esitetään kristityn malliksi, hän on mm. esimerkillinen rukoilija. Monelle raamatunlukijalle tuttu on Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta, joka osoittaa, mitä lähimmäisenrakkaus on käytännössä – valitettavasti samalla annetaan kielteinen kuva juutalaisista hurskaista, jotka kulkivat apua tarvitsevan ohi (Lk 11:25–37). Tuttu on myös Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta (Lk 15:11–32).

Tässä ja usein muuallakin Luukkaalla Jeesus osoittautuu syntisten ystäväksi. Näin Jeesusta kuvattiin jo vanhimmassa perimätiedossa, mutta Luukas painottaa, että Jeesus puhui nimenomaan parannuksen tehneestä syntisestä. Evankeliumi antaa useita esimerkkejä oikean katumuksen aiheuttamasta elämänmuutoksesta. Yksi niistä on publikaanien esimiehen Sakkeuksen tarina, joka huipentuu Jeesuksen iskevään sanaan (Lk 19:10): ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Luukas, joka lienee pakanakristitty, on varmaankin nähnyt näissä juutalaisten halveksimissa mutta entisen elämänsä hylänneissä Jeesuksen seuraajissa kristillisen kirkon siemenen.