Juutalaisten uskonnollinen kieli ja käsitteistö kohosivat Vanhasta testamentista. Näin myös jokainen juutalainen uskonnollinen opettaja, messiasehdokas tai profeetta joutui määrittelemään oman toimintansa VT:n pohjalta. Profetioilla oli siis väistämättä vaikutusta Jeesuksen toimintaan. Profetioita ei kuitenkaan nähty vain kokoelmana ennustuksia, jotka toteutuivat kuin lottonumerot tapahtumien tipahdellessa oikeisiin sammioihin. Kyseessä oli suuri pelastushistoriallinen kertomus, jonka puitteissa juutalaiset mm. selittivät kärsimyksen ongelmaa ja Israelin alennustilaa Rooman valtakunnan alaisuudessa. Yksittäisten profetioiden toteutumisen sijasta pääpaino oli laajemmassa Jahven asioihin puuttumisen teemassa. Tästä tietysti profeettojen katsottiin säännöllisesti puhuneen. Jeesuksen ilmaisu ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle” (esim. Mk 1:15) herätti kirjoitukset tuntevassa juutalaisessa siis luonnollisesti ajatuksen tästä profeettojen lupaamasta Jahven asioihin puuttumisesta.

Jeesukselle kirjoitusten lukeminen oli ilmeisesti varsin tärkeää jo lapsuudesta asti. Tähän viittaa mm. tapaus Jerusalemissa 12-vuotiaan Jeesuksen hämmästyttäessä kirjanoppineita tietämyksellään pyhistä kirjoituksista (Lk 2:47). Jeesuksen vanhemmatkin olivat uskonnollisesti harrasta väkeä ja näin kirjoitukset kuuluivat olennaisena osana hänen lapsuuteensa.

Julkisen toimintansa alkuvaiheissa (Lk 4:18–19) Jeesus nousee Nasaretin synagogassa lukemaan Jesajan kirjaa, jossa sanotaan:

Jeesus siis tulkitsi tekemiään ihmeitä ja saarnaamansa sanomaa nimenomaan Jesajan profetoimana Jahven asioihin puuttumisena, jota hän nimitti Jumalan valtakunnan tulemiseksi. Juuri Jesajan kirja näyttää olleen Jeesukselle tärkeä hänen viitatessa sen profetiaan kärsivästä Herran palvelijasta puhuessaan kuolemastaan opetuslapsille (Mk 10:45).

Messiaanista roolia Jeesus rakensi puolittain salaa. Hän ei siis kulkenut pitkin Galileaa huutamassa ”minä olen Jahve” tai painattanut aasinsa kylkeen tekstiä ”tässä kulkee Messias”. Sen sijaan hän käytti melko neitseellistä käsitettä Ihmisen poika, joka viittasi Danielin kirjassa (7:13–14) mainittuun jumalalliseen hahmoon ”ihmisen pojan kaltainen”. Näin hän saattoi välttää sellaisia messiaaseen kohdistuvia odotuksia, joita hän ei kokenut omikseen (esim. aseellisen kapinan johtaja).

Ehkä dramaattisin ja teatraalisin näyttö Jeesuksen tavasta toimia Vanhan testamentin profetioista nousevien teemojen puitteissa oli hänen saapumisensa Jerusalemiin pääsiäistapahtumien alkuvaiheissa. Jokainen kirjoituksia tunteva juutalainen, joka katseli Jeesusta ratsastamassa aasilla Jerusalemiin ja hänen seuraajiaan laulaen levittelemässä palmunlehviä ja vaatteita hänen eteensä, muisti varmasti Sakariaksen (9:9) kirjan sanat:

Vielä ristillä viimeisinä sanoinaan Jeesus alkoi siteerata Psalmia 22, joka alkaa sanoilla ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”. Saman psalmin ”kohtausta” näyttelivät tietämättään roomalaiset sotilaat heittämällä arpaa Jeesuksen vaatteesta ja näin ”jatkamalla” Jeesuksen aloittamaa psalmin resitoimista jakeesta 19: ”he jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa”.