Lähes kaikkien maailman kansojen tapaan juutalaiset ovat uskoneet pahoihin henkiin (demoneihin) jo kirjoitetun historiansa alusta asti. Varsinaisesti järjestyneempi tapa kuvata korkeinta pahaa henkiolentoa kuuluu kuitenkin pääasiallisesti myöhemmin syntyneeseen Vanhan testamentin kirjallisuuteen. Sekä Jobin kirjassa että Sakariaan kirjassa Saatana esitellään ikään kuin osana Jumalan hovia (Job 1:16–20, Sak 3:1-2). Evankeliumeissa Saatana kuitenkin on ensisijaisesti demonien päällikkö tai ”riivaajien päämies”. Hänestä käytetään mm. nimitystä Beelsebul, joka viitannee Vanhasta testamentista tuttuun Baaliin.

Hiukan ensin mainittua syyttäjä-teemaa muistuttavat evankeliumien kuvaukset Jeesuksen kiusauksista (esim. Lk 4:1–13) ja Jeesuksen tiukkasanainen nuhde Pietarille ”väisty tieltäni Saatana!” (Mk 8:34). Keskeisemmällä sijalla evankeliumeissa ja Jeesuksen elämässä oli kuitenkin ajatus Saatanasta eräänlaisena päädemonina. Tämä nimittäin liittyy läheisesti Jeesuksen keskeiseen opetukseen Jumalan valtakunnasta, jota Saatanan valtakunta vastustaa. Jeesus näki oman toimintansa parantajana ja eksorkistina (riivaajien ulosajajana) merkkinä Jumalan valtakunnan hyökkäyksestä Saatanan valtakuntaa vastaan. Luukkaan evankeliumissa (11:17–20) Jeesus kuvailee tätä valtakuntien välistä taistelua:

Jeesuksen toiminta pahojen henkien vaivaamien ihmisten auttajana herätti ihmetystä ja oli laajuudeltaan ja voimakkuudeltaan Palestiinassa ennen näkemätöntä. Hyvin vanha traditio Apostolien teoissa (10:38) kuvaakin Jeesuksen toimintaa paljon puhuvalla ilmaisulla:

Evankeliumitraditiossa Jeesuksen sanoja on sovellettu myös hänen seuraajiensa toimintaan. Tämä juontaa alun perin juurensa jo Jeesuksen elämän ajalta, jolloin opetuslapsetkin ajoivat riivaajia ja näin osallistuivat samaan valtakuntien väliseen taisteluun (Lk 10:17). Raamatussa ei kuitenkaan vaalita dualistista uskomusmallia, jossa hyvä ja paha jumala taistelevat tasavertaisina toisiaan vastaan. Juutalaisuus oli tinkimätön Jahven suvereenisuuden suhteen eikä pahaa kuvata niinkään Jumalan kuin tämän seuraajien vastustajana ja syyttäjänä. Matteuksen evankeliumissa on Jeesuksen paljonpuhuvat sanat, joissa Pietarin johtajuuden varaan rakentuvan seurakunnan kerrotaan voittavan Haadeksen (tässä Saatanan valtakunta) portit (Mt 16:18). Antiikin sodankäynnissä kiivaimmat taistelut käytiin muurilla varustetun kaupungin porteilla. Portin puolustajat pyrkivät estämään hyökkääjien pääsyn sisään kaupunkiin. Tässä Matteuksen evankeliumin kielikuvassa Pietarin johtaman seurakunnan edustama Jumalan valtakunta on hyökkäävä osapuoli, joka murtautuu Saatanaan valtakunnan porttien läpi. Tämä kuvaa ajatusta Saatanan valtakunnan lopullisesta häviöstä, jota heijastellaan myös muualla Uuden testamentin kirjallisuudessa (ks. esim. Ilm. 20:10).