Jeesuksen ajan Palestiinassa kuten koko Välimeren alueella suuri enemmistö ihmisistä eli toimeentulon rajoilla. Esimerkiksi Galileassa viljelty peltoala riitti juuri ja juuri täyttämään asukkaidensa päivittäisen kaloritarpeen. Näin ollen elämä keskittyi pitkälti ”jokapäiväisen” leivän hankkimiseen. Jeesuksen kehotus olla huolehtimatta siitä, mitä ”söisitte tai joisitte” (Mt. 6:25) olikin paljon radikaalimpi opetus kuin mitä evankeliumin nykylukija ehkä oman elämäntilanteensa pohjalta ajattelisi.

Koska ruokaa oli siis yleensä ainakin nykysuomalaisin standardein arvioituna niukasti, pidettiin aterialle kutsumista huomattavana ystävyyden osoituksena. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että ateriat muodostivat sosiaalisen elämän ytimen ja aterialle osallistuvat erityisen kiinteän ryhmän. Niihin yhdistyivät juutalaiselle kulttuurille tärkeät häpeän ja kunnian käsitteet, joita heijasteltiin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ruokakulttuuri oli täynnä arvojärjestystä ja kunnioitusta viestittäviä koodeja, kuten istumajärjestys, tervehdyssuudelmat, öljyämiset ja pesuriitit. Luukkaan evankeliumissa (Lk 7:44–46) nähdään väläys näistä koodeista ja niiden rikkomisesta:

Aterialle osallistui tavallisesti perusperhe tai eräänlainen laajennettu perhe. Koska Jeesuksen ajan yhteiskunnassa ihmisen turva ja elämän ehto oli johonkin ryhmään kuuluminen, loi ateriayhteys elintärkeän statuksen ryhmän jäsenenä. Tämän statuksen vuoksi oikeus ateriayhteyteen määräytyi tarkasti ja uskonnollisesti valveutuneet eivät harjoittaneet ateriayhteyttä rituaalisesti saastaisten ja halveksittujen ihmisten kanssa. Jeesuksen harjoittaman avoimen ateriayhteyden aiheuttama shokki mm. fariseuksissa olikin hyvin ymmärrettävää (Lk 15:1-2). Syömällä vihattujen veronkerääjien (publikaanien) ja muiden syntisten kanssa Jeesus antoi heille täyden uskonnollisen statuksen ja mullisti yhteisön uskonnollisen arvojärjestelmän. Jo edellä viitattuun tapaukseen fariseus Simonin kotona liittyy myös äärimmäinen röyhkeyden osoitus syntisen naisen tunkeutuessa täysin eri luokkaan kuuluvan fariseuksen taloon kesken aterian ja vastaava hämmennys, kun Jeesus reagoikin hänen toimintaansa myönteisesti.

Ateriaan yhdistettiin juutalaisuudessa teologisesti merkityksellisiä tapahtumia kuten Egyptistä lähtöä muistelevaan pääsiäisateriaan (2. Ms 12:1–20). Näin ruokailun eri osia väritti voimakas symboliikka. Tätä heijasti myös Jeesuksen viimeinen ateria opetuslastensa kanssa hänen käskiessään seuraajiaan viettämään muistoateriaa, jossa aterian ainekset yhdistettiin Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Juudaksen petoksen yhdistäminen ateriayhteyteen Jeesuksen kanssa teki teosta vielä tyrmistyttävämmän aikalaisten silmissä (Ks. Lk 22:21). Hän ei ainoastaan pettänyt rabbiansa vaan lähti kavaltamaan tämän suoraan yhteiseltä aterialta.