Pietari, joka arameankielisissä piireissä tunnettiin nimellä Keefas, oli alkujaan galilealainen kalastaja, jonka Jeesus kutsui seuraajakseen suoraan verkkojen äärestä (Mk 1:16–18). Kapernaumista on löydetty talo, jota jotkut tutkijat epäilevät Pietarin kodiksi. Kyseisessä kodissa on mahdollisesti kokoontunut juutalaiskristillinen seurakunta jo hyvin varhain. Pietari oli naimisissa lähtiessään seuraamaan Jeesusta. Opetuslapseksi ryhtyminen ei kuitenkaan rikkonut perhesiteitä, koska seurue mm. majoittui Pietarin anopin luona Jeesuksen julkisen toiminnan ollessa täydessä käynnissä (Mk 1:30–31). Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Paavali mainitsee Pietarin kulkevan lähetysmatkoillaan vaimonsa kanssa (1. Kor 9:5).

Pietarista kerrotaan evankeliumeissa hämmästyttävän paljon kielteisiä ja hämmentäviä seikkoja. Huipennuksena on kohtaus, jossa Pietari kieltää Jeesuksen (Mk 14:66–72). Toisaalta evankeliumeissa kerrotaan kuitenkin Pietarin erikoisasemasta ja vanha Matteuksen säilyttämä traditio kertoo Jeesuksen nimittäneen Pietarin seurakunnan perustaksi (Mt 17:17–19).

Ilmaus ”valta sitoa ja päästää” on rabbiinisen kielenkäytön taustaa vasten tulkittuna ilmeisesti viittaus Pietarin oikeuteen päättää oikeasta halakhasta eli uskonnollisesta elämäntavasta. Pietarin auktoriteettiin vetoaminen hankalissa oppikiistoissa näkyy myös muualla Uudessa testamentissa. Apostolien teoissa (10:9–15) kuvataan Pietarin näkemää näkyä, jossa pakanoiden rituaalinen saastaisuus poistettiin ja Matteus vetoaa välillisesti Pietarin erityiseen auktoriteettiin kertomuksessa, jossa opetuslapset ihmettelevät Jeesuksen sanoja ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos” (Mt 15:11).

Helluntaina Pietari astui esille Jerusalemin seurakunnan johtajana ja toimi tässä tehtävässä aina neljäkymmentäluvun alkuun asti, jolloin kuningas Herodes mestautti Jaakob Sebedeuksen pojan ja vangitsi Pietarin. Vankilasta paettuaan Pietari lähti Kesareaan ja alkoi kiertää eri puolille syntyneissä kristillisissä yhteisöissä. Pietari toimi myös eräänlaisena diplomaattina ja puskurina Paavalin edustaman lakiin nähden liberaalimman suuntauksen ja erityisesti Juudeassa toimineen vahvan farisealaisen ryhmittymän välillä. Pietarin ratkaisu tyynnytellä farisealaiskristittyjä Antiokiassa nostatti Paavalin julkiseen vastarintaan (Gal 2:11–14). Mitään pysyvää skismaa Paavalin ja Pietarin välille ei tapahtumasta jäänyt, mikä näkyy mm. arvostavasta tavasta, jolla Paavali kirjoittaa Pietarista Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 3:22, 9:5, 15:5). Perimätiedon mukaan Pietari toimi elämänsä viimeiset vuodet Roomassa, jossa hän myös kuoli 60-luvun puolivälissä keisari Neron käynnistämissä vainoissa.