Varsinkin nykyisten pohjoismaisten standardien mukaan naisen asema Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli monessa suhteessa varsin heikko. Naisen elämä ja selviytyminen olivat sidoksissa aviomieheen tai muihin miespuolisiin perheenjäseniin. Naimisiin juutalainen tyttö meni tavallisesti 12–14-vuotiaana ja tästä eteenpäin hänen tehtävänään oli hoitaa perheen taloutta ja lapsia. Siirakin kirjan kirjoittaja kuvaa osuvasti naisen asemaa todetessaan, että nainen on joko ”hyvä vaimo tai sitten ongelma”. Juutalaiselle tärkeään Tooran eli lain opiskeluun naisten ei katsottu juuri soveltuvan. Ylipäätään, kuten juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa, naisen katsottiin olevan miestä alempiarvoisempi ja häneltä edellytettiin alistumista. Toisaalta Vanha testamentti ja juutalaisten uskonnollinen traditio tunsivat monia naissankareita kuten tuomari Deboran ja kuningatar Esterin.

Jeesuksen suhtautuminen naisiin erosi samalla tavoin melko paljon ympäröivästä kulttuurista kuin hänen suhteensa rituaalisesti saastaisiin ja yhteiskunnassa halveksittuihin. Hyvin kuvaava tapaus on kertomus, jossa Jeesus parantaa verenvuototautia sairastavan naisen (Mk 5:25–34). Verenvuototauti teki naisesta saastaisen eikä hänen kanssaan olisi saanut lain mukaan olla kosketuksissa (3. Moos 18). Parantamaansa 18 vuotta rampana ollutta naista Jeesus kutsuu tärkeällä statusta korottavalla nimityksellä Aabrahamin tytär (Lk 13:11–17). Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta kuului siis myös rituaalisesti saastaisille naisille ja näin luonnollisesti myös naisille ylipäätään.

Ehkä hätkähdyttävintä uskonnollisesti nuhteettoman aikalaisen silmissä oli Jeesuksen avoin suhtautuminen yhteisön seksuaalikoodistoa rikkoviin naisiin. Johanneksen evankeliumin (Joh 4:5–42) kuvaus Jeesuksen ja samarialaisen naisen keskustelusta Syykarin kaivolla on osuva esimerkkiä tästä. Vastaavaa radikaalia suhtautumista viestii Luukkaan evankeliumin kertomus Jeesuksen jalkoja kyyneleillä pesevästä naisesta (Lk 7:36–50). Tilanteen fariseuksessa herättämästä vahvasta seksuaalisesta loukkaavuudesta viestii mm. ilmaus ”hän on syntinen” (j. 39). Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta oli avoin myös prostituoiduille ja aviorikkojille. Näistä kertomuksista välittyvä asenne heijastuu myös Jeesuksen opetuksessa (Mt 5:27–28), jossa naista himoitakseen katsova mies osoitetaan vastuulliseksi vastoin yleistä tapaa leimata yksinomaan nainen viettelijäksi.

Jeesuksen lähimpään kahdentoista opetuslapsen piiriin ei kuulunut naisia. Heitä kuitenkin oli hänen laajemmassa vakituisessa seuraajajoukossaan. Osittain heidän tehtäväkseen mainitaan käytännön asioista huolehtimisen mutta mm. kertomus Martasta ja Mariasta (Lk 10:38–42) osoittaa Jeesuksen ulottaneen myös opetuslapseuteen kuuluvan uskonnollisen opetuksen naisille. Jeesuksen jalkojen juuressa kuunteleva Maria saa tähän perinteiseen opetuslapsi-opettaja asetelmaan Jeesukselta hyväksynnän. Martan edustama perinteinen naisen rooli ”vain” palvelijana väistyy Marian edustaman opetuslapsen roolin edessä.