Fariseukset muodostivat Jeesuksen ajan Palestiinassa tärkeän uskonnollisen puolueen, joka pyrki suullisen perimätiedon avulla soveltamaan Jumalan antamaa lakia tarkasti käytännön elämään. Näitä sovelluksia kutsutaan evankeliumeissa nimellä ”perinnäissäännöt” (Mk 7:3). Fariseuksilla oli merkittävä asema tavallisen kansan silmissä arvostettuina uskonnon harjoittajina. Fariseusten pääasiallisia vastustajia olivat Jerusalemin temppeliä hallitsevat saddukeukset, joskin he tekivät näiden kanssa myös yhteistyötä. Fariseukset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään ja ruumiin ylösnousemukseen. Vaikka Jeesuksella oli ilmeisen paljon konflikteja fariseusten kanssa, liittyi heitä myöhemmin melko paljon varhaiskristilliseen liikkeeseen. Alkukristillisyyden tärkein teologi Paavalikin oli fariseus.