15 - RAUHAN JULISTUS
Kuva: MK
Mitä yhteistä on Turulla ja Jouluevankeliumilla? Vastaus on ”Rauhan julistus”.
Suomen Turku julistaa joulurauhan. Se tapahtuu joka vuosi. Turun keskustassa Brinkkalan talon parvekkeelta luetaan joulurauhan julistus koko Suomen kansalle. Kyseinen julistus kirjattiin vuonna 1827. Lauletaan virsi ja tilaisuuden päättää juhlallisesti Porilaisten marssi.
Meillä kotona katsottiin televisiosta aina joulurauhan julistus. Sen jälkeen äiti muistutti, että nyt on alkanut joulurauha ja se kestää ainakin pari päivää. Riitely ja riehuminen oli kielletty. Isä tuumasi, että joulurauhan aikana saa tuplarangaistuksen eli vuoden vankeustuomiosta tulisi kaksi vuotinen. Pientä mieltä tämä asia askarrutti kovin.
Kun illalla luettiin ääneen Jouluevankeliumi, mieleeni jäi Qvirinius, joka silloin lausuttiin Kyreenius, sekä enkelien viesti paimenille. Hätkähdyttävää oli myös se, että joku voi kätkeä sydämeensä joitain sanoja ja tutkiskella niitä.
Vasta myöhemmällä iällä on jotenkin tajunnut, että mieleen jääneet kohdat ovat olleet aika tärkeitä. Erityisesti enkelien sanoma, jossa puhutaan pelkäämättömyydestä ja rauhasta saa sydämen lähistölle sellaisen lämpimän tunteen. Sanat tuntuvat kuin tärkeän ihmisen syli.
Rauhan sanomaa kaipaa yhä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Joskus maailman pahuus ja kyynisyys sai kaipaamaan rauhan sanomaa. Samalla ehkä kiivas mieli nosti esiin kriittisiäkin ajatuksia. Toiko Kristus syntyessään mukanaan rauhan? Niin ei näyttänyt olevan, vaan kristillisen julistuksen leviäminen on pikemminkin tuottanut lisää pahuutta ja ahdinkoa. Mutta silti kristillisen sanoman ytimessä kaikuu kirkkaimpana rauhan ennakkoluuloton julistus!
Pappi julistaa Herran rauhaa jokaiselle sielulle messussa, sen alkaessa ja ennen kuin polvistun ehtoollisen sakramentin ääreen. Joskus rauhaa on julistettu useammin. Rauha tarkoittaa, että minut on erityisellä tavalla kutsuttu. Rauhan julistukseen ja suureen ylistykseen me yhdymme jokaisessa jumalanpalveluksessa. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Gloria in excelsis Deo!
Entä minun ”rauhanjulistukseni”? Tavallisessa elämässäni, kotona ja kaduilla, rauhan toivottaminen ja julistaminen toisille ihmisille loistaa poissaolollaan. Miten tärkeää olisikaan olla tosissaan rauhan asialla. Elää rauhassa kaikkien läheisteni kanssa. Kutsua toiset samalla tavalla kun Jumala kutsuu meidät.
Rukoilemme: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale; niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, loisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa,
nostaisin luottamuksen, missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
nostaisin luottamuksen, missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita. Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

