Luukas 2: 5. ”Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.”

 

Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että siinä naisilla on tärkeimmissä käänteissä pääosa. Vaikka profeetat ja kirjoitukset olivat ennustaneet jo tuhansia vuosia, että suuri rauhan ruhtinas ja kuningas oli tulossa tähän maailmaan, niin nuori nainen, Maria oli lopulta se, joka sai ensimmäisenä viestin Jeesuksen syntymästä. Hän sai tiedon, että Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu ja hän on osa tätä suunnitelmaa. Siitä alkoi Marian odotus ja ihmettely!  

 

Marian sisällä kasvoi Jeesus-lapsi, uusi elämä, joka sai hänen tunteensa myllertämään ja kääntämään vatsansa ylösalaisin. Nainen sai kantaa kohdussaan, omassa itsessään Jumalaa. Maria-äiti sai miettiä kaikkia niitä samoja kysymyksiä, joita odottavat äidit pohtivat. Hän sai miettiä, millainen ihme lapsi jo kohdussa ollessaan on, ja mitä kaikkea hänestä vielä tuleekaan. Vapahtajan äidin odotus ja kristikunnan joulun odotus kuuluvat yhteen.

 

Ymmärrettävistä syistä, Joosef, mies, jolle Maria oli päätetty kihlata, ei ollut kovin innostunut kuultuaan, että Maria olikin jo raskaana. Joosef tiesi, että hän ei ollut lapsen isä ja se tieto oli hänelle riittävä johtopäätösten tekemiseen. Odottamaton ja miehen näkökulmasta täysin mahdoton raskaus ei ollut inhimillisesti katsoen kovin hyvä alku luottamukselliselle parisuhteelle. Kihlauksen purkaminen näytti olevan ainut vaihtoehto.

 

Jouluevankeliumista voimme kuitenkin päätellä, että Joosef ei hylännyt odottavaa äitiä. Kaikista epäröinneistään huolimatta Joosef seisoi rohkeasti Marian rinnalla. Hän otti vastuun raskaana olevasta kihlatustaan. Maria sai turvan suuren sydämen omaavalta mieheltä, jonka rakkaus ja huolenpito näyttäytyivät vierellä kulkemisena silloinkin, kun se ei ollut helppoa.

 

Jumala seisoo rinnallamme silloinkin, kun ketään vastuunkantajaa ja kanssakulkijaa ei ole näkyvissä.