”Ja tapahtui niinä päivinä…”

 

Tätä tuttua tarinaa ihmiset odottavat joka joulu. Itse asiassa ovat odottaneet jo satojen vuosien ajan. Tuttua tarinaa perheestä, jossa odotetaan lasta, tehdään matkaa vieraaseen kaupunkiin, tiedustellaan turhaan majapaikkaa, synnytetään lapsi eläinsuojaan eli talliin, nähdään enkeleitä ja kuullaan ihmeellinen sanoma. Ihmiset ovat kodeissa, kouluissa ja kirkoissa kokoontuneet kuulemaan tätä erikoista tarinaa.

 

Mutta kuinka moni miettii lukemaansa? Mistä tässä oudossa tarinassa on kyse? Oudosta verotuskäytännöstä ja perheen järjettömästä matkasta kun nainen on viimeisillään raskaana. Vai onko se kaikuja menneisyyden imperialismista, jossa viimeisillään raskaana oleva pakotetaan matkaamaan valloittajan oikkujen tähden? Miksi Joosefia ja Mariaa ei päästetä majataloon? Oliko yleistä hylätä matkalaiset yön selkään? Miten suuri olikaan äidin hätä kun synnyttää eläinsuojassa. Miksi vain paimenet näkivät Taivaalliset sotajoukot?

 

Valveutunut Raamatun lukija nappaa käteensä jonkin selitysteoksen eli kommentaarin. Sen avulla selviää monta seikkaa. Samalla myös tarina saa uusia piirteitä ja tieteellisen tai hengellisen kommentaarin jälkeen lukija näkee tarinan aivan uudessa valossa.

 

Tarinat ovat osa elämää. Sanotaan, että nykyaikainen postmoderni maailma on tehnyt lopun ihmiskunnassa olleista suurista kertomuksista. Kuitenkin suuret kertomukset ovat meille merkittäviä aivan lapsuudesta alkaen ja edelleen aikuisena. Uskonnot usein ylläpitävät näitä kertomuksia. Ja joulun kertomus on yksi sellainen. Tarinalla on syvempi merkitys. Merkitys joka yhdistää lapsuuden ja aikuisuuden mielenmaisemat. Menneisyyden ja nykyisyyden ihmisten ajatukset ja uskomukset. Se on kysymyksiä, jotka eivät aina saa vastausta mutta ohjaavat kuitenkin kysymään. Tarina liittää meidät haaveistamme, toiveistamme ja unelmistamme konkreettiseen arkipäivään. Se on silta tuolla puolella olevan ja käsin kosketeltavan välillä.

 

Lukijalle riittää usein tarina itse. Ei mitään selityksiä, selitysteoksia tai tulkintoja. Tarina sellaisenaan. Ilman teologiaa tai filosofiaa. Täynnä ihmettelyä ja kysymyksiä, mutta ilman sen syvällisempää. Lukijalle tarina on itseisarvo ja tärkeä sellaisenaan.

 

Mutta ketkä tätä tarinaa itse asiassa lukevat? Sinä ja minä, siis aivan tavalliset ihmiset. Ihmiset omine pelkoineen, odotuksineen ja unelmineen. Luemme tarinaa ja kaipaamme elämäämme sen ihmeellistä sanomaa. Ihmettelemme ja odotamme. Odotamme ja ehkä toivomme sen toteutuvan elämässämme. Ehkä toivomme, että toivoa olisi olemassa ja että Joulun sanoma olisi totta.