Olet ehkä jo käynyt sytyttämässä kynttilän rakkaasi haudalle tai olet menossa sytyttämään sen. Moni tänään hautausmailla vierailevista on saattanut tämän päättyvän vuoden aikana haudan lepoon läheisensä. Surun ja kaipauksen vuoksi voi olla ehkä vaikea vierailla täällä ja toisaalta muistaminen tänään tuntuu erityisen tärkeältä.

 

Joulu on erityisesti kynttilöiden aikaa. Koristamme kotimme kynttilöillä, kuusen ja pihamaan. Hautausmaa on täynnä kynttilöitä. Kynttilä symboloikin monta asiaa: valoa ja lämpöä, miksei myöskin itse elämää. Elävä liekki on myös rukouksen ja ikuisen elämän vertauskuva. Kun katsot elävää liekkiä katsot elämää ja samalla kuolemattomuutta.

 

Kynttilän liekki vie meidät erityisesti tänään ajallisten ja ajattomien kysymysten äärelle. Ihminen usein haluaa olla kaiken mahdollisen herra, tämä ilmenee hänen käsityksessään ajasta ja hänen pyrkimyksestään mitata sitä. Kynttilä kädessä ihminen pohtii ajan suhteellisuutta - sitä että ihmisen aika on rajallinen. Ja ajan laatua – sitä mitä aika merkitsee. Emme voi sanoutua irti ajasta emmekä aina osaa käyttää sitä oikein.

 

On olemassa ainakin kolmenlaista aikaa. On tavallista aikaa, on erityisaikaa ja sitten on olemassa ihmiselle vaikeasti tajuttavaa iankaikkisuus-aikaa. Ja juuri joulunaikaan meillä on mahdollisuus ymmärtää jotain näistä eri ajoista. Joulun aikana tavalliseen aikaamme sekoittuvat muistot, vahvat tunteet ja erityinen joulun rauhan ja riemun odotus. Samoin joulussa on läsnä voimakkaasti Jumalan läsnäolo, joulun sanoma ja iankaikkisuuden toivo.

 

Joulun keskeinen sanoma, evankeliumi Jeesuksen syntymästä, on aina ja kaikkina aikakausina ajankohtainen, mutta erityisesti nykyajan olosuhteissa polttavan ajankohtainen. Kristillinen usko ei ole vain joidenkin pikkupiirien erikoispuuhailua. Sen julistus on tarkoitettu pitämään yllä itse ihmisarvoa ja sen mukaista elämänjärjestystä. Usko Kristukseen sisältää vakaumuksen, että ihmiselämä on sanomattoman kallis, niin kallis, että iankaikkinen Jumala on itse tullut siihen. Joulun tapahtumassa on kyse ihmisen ja ihmiskunnan olemassaolosta. Tämä nousee myös haudalle kynttilöitä vievän mieleen.

 

Joulua ei voitaisi viettää ilman pääsiäistä, mutta toisaalta pääsisäistä ei voisi olla ilman ensimmäistä joulua. Ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä iankaikkinen Jumala puuttui ajallisen maailman historian kulkuun, ja juuri tätä vasten joulunkin sanoma on juuri nähtävä. Pääsiäisen sanoma on rohkaiseva ja toivoa julistava, mutta niin on toki joulunkin. Kun pian lähdemme tahoillemme juhlaa viettämään, saamme muistaa, että joulun sanoma on rohkaiseva elämän sana. Se ei vaadi meiltä mitään, vaan se tahtoo antaa sitä, mitä meiltä puuttuu ja mitä me ajan lapset aivan välttämättä tarvitsemme: rauhaa ja hyvää tahtoa. Se tahtoo julistaa: jokainen ihmiselämä on kallis, jokaisella on tarkoitus, Jumala välittää jokaisesta. Joulun Herra on täynnä armoa ja totuutta. Hänessä sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Tämä ajallisen arkinen elämä, niin raskas ja uhanalainen inhimillinen elämämme on sittenkin pyhää: se on Jumalan aluetta. Sellaista elämää kannattaa elää ja sen hyväksi toimia.

Joulu kertoo meille, että Jumala on tullut lähelle. Enkeli ilmoitti ilosanoman: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." Hänessä Jumala tuli keskellemme, elämään ja kokemaan ihmisen kivut ja surut. Eikä vain niitä kokemaan ja sitten viedäkseen kokemuksensa mennessään oman aikakäsityksemme ulottumattomiin, vaan jakaakseen elämänsä ja aikansa meidän kanssamme. Miksi hän muuten kutsuisi luokseen työn ja kuormien uuvuttamia sanoen antavansa heille levon. Miksi hän sanoisi: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!" Ei hän tullut maailmaamme vain saadakseen kokemuksia elämästämme, vaan jakaakseen elämänsä kanssamme. Hän on tullut meidän luoksemme, jotta me saisimme tulla hänen luokseen. Sisaret ja veljet. Jääkää Herran rauhaan.