Eräs Raamatun ensimmäisistä kuvauksista enkeleistä sijoittuu Vanhan testamentin alkukertomuksiin. Kun ihminen käyttää väärin vapauttaan ja rikkoo ainoan kiellon, joka hänelle on annettu, seuraa karkotus Eedenin puutarhasta. Paratiisin itäpuolelle asetetaan enkeleitä ja salamoiva miekka vartioimaan elämän puulle vievää tietä, jonne ihmisellä ei ole enää pääsyä.

Nykyisin tilanne tuntuu olevan hieman samanlainen, tosin käänteisesti: yksipuolisesti järjeensä uskova ihminen seisoo vartiossa tuntemansa maailman rajoilla. Tähän maailmaan ei ole pääsyä asioilla, joita ihminen ei pysty tieteellisesti selittämään. Järjen leimuava miekka estää muun muassa enkeleiden pääsyn tähän rajattuun todellisuuteen, tai sitten enkeleistä on tehty mielikuvituksen tuotteisiin verrattavia hahmoja.

Kristillisessä perinteessä enkeleiden olemassaoloa on perusteltu sekä uskon että järjen avulla: Raamattu puhuu enkeleistä sekä Vanhassa - että Uudessa testamentissa. Enkeleillä on oma osansa niin Israelin kansan matkalla Egyptistä Luvattuun maahan, kuin profeettojen näyissä sekä Joulun tapahtumissa ja Jeesuksen elämässä.

Järjen näkökulmasta maailmassa on puhtaasti aineellisia, hengettömiä asioita, kuten vaikkapa kivi. Sitten on myös asioita, joissa yhdistyvät aine ja henki, kuten ihminen. Olisi mahdollista ajatella, että maailmassa voisi olla myös henkiolentoja, jotka ovat aineettomia. Näitä ovat enkelit.

Joulun evankeliumissa enkeli tuo viestin syntyneestä lapsesta paimenille. Suuri enkelijoukko ylistää Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha". Tässä tulevat esiin enkelien kaksi tehtävää: toimia Jumalan sanansaattajina ja ylistää Jumalaa. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Augustinus totesi, että sana enkeli (kreik. sanansaattaja) viittaa enkelien tehtävään, sana henki taas kuvaa, millaisia enkelit ovat. Enkelit ovat Jumalan luomia, kuten ihmisetkin. Enkeleillä on sekä järki että tahto.

"Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä". Tällä enkelien laulamalla ylistyksellä Jeesuksen syntymäyönä on mielenkiintoinen vastaparinsa Jeesuksen elämän myöhemmissä vaiheissa. Kun Jeesus ennen pääsiäistä ratsastaa aasilla Jerusalemiin, opetuslapset ylistävät Jumalaa sanoen: "Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa". 

Enkelit näkevät ja ymmärtävät jo jouluyönä, että on syntynyt Vapahtaja, Messias. Ihmisiltä kestää hyvin pitkään tajuta tämä, aina Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen asti.

Kristinuskon mukaan myös jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä. Perinteisesti on myös ajateltu, että enkelit ja ihmiset liittyvät yhdessä ylistämään Jumalaa. Jouluyön enkelien laululla, Glorialla, on jo vuosisatoja ollut kiinteä paikkansa messussa, ja ehtoollisosan Pyhä, Pyhä, Pyhä - hymni on enkelien jatkuva ylistyslaulu. Ortodoksisen jumalanpalveluksen nk. kerubiveisu kuvaa samaa asiaa: ihmiset ja enkelit antavat luomakunnalle sanat ylistää yhdessä Jumalaa. Jouluna tämä voi tapahtua vaikkapa tutun virren sanoin:

"Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoan poikansa. Siit enkelitkin riemuiten, veisaavat hälle kiitoksen".