Sivun toiminnot
21 - PELKO
Kolmevuotias poika pelkää pimeää ja sitä että jää yksin. Illalla täytyy jättää yövalo palamaan ja käydä ajoittain katsomassa. Välillä yksinäisyys pimeässä on pienelle pojalle liikaa. Lohduton suru, vaikka mitään syytä todelliseen pelkoon ei ole.
Kolmekymppisen isän ei pitäisi pelätä mitään. Silti moni asia pelottaa. Elämän epävarmuus pelottaa. Sairastuminen tai elämän loppuminen äkisti. Ei haluaisi menettää tätä elämää. Vielä enemmän pelottaa lapsen sairastuminen tai kuolema. Miten sitä surua kestäisi? Elämän raskaus pelottaa, koska tulevaisuudesta ei todellakaan osaa sanoa mitään. Vasta vähän aikaa sitten sai elää huolettomasti, nyt vastuuta onkin sitten tosi paljon.
Pimeä pelottaa edelleen. Lapsuuden pelot ovat edelleen olemassa. Hävettää tunnustaa, mutta minä pelkään pimeää ja yksinäisyyttä.
Minulle on ainakin sata kertaa sanottu, että mitään syytä pelkoon ei ole. Pimeydessä ei ole mitään pelättävää. Se pelko on sinussa itsessäsi. Tiedän, että en ole yksin. Mutta silti se vaan elää pelkona minussa. Sairauksia tulee ja kuolema on väistämätöntä. Elämään kuuluu epävarmuus. En haluaisi olla epärealistinen, mutta en siltikään totu ajatukseen.
En oikein osannut lukea Raamattua enkä ymmärtänyt Jumalasta oikein mitään. Puhuttiin kolmiyhteydestä ja lähimmäisenrakkaudesta ynnä muusta abstraktista. Huomasin myös itse puhuvani samalla tavalla hassuja ja hilserajan ylittäviä käsittämättömyyksiä.
Jumalan puhe avautui minulle kahden sanan kautta: ”Älä pelkää”.
Tarvitseeko uskon olla mitään enempää? Sanoihin ”Älä pelkää” tiivistyy kaikki maailman vastaukset. Jos on todella olemassa Jumala, joka sanoo minulle nuo sanat ja ottaa pois pelkoni, niin en muuta tarvitse. Pelon takaa ilmestyy luottamus kaikkeen; itseen, elämään, toisiin, Jumalaan. Sitä kautta syntyy rakastaminen, positiivisuus, voimaantuminen.
Kun Kristus syntyi, Hänen ensimmäiset sanansa maailmalle olivat ”Älä pelkää”. Kuva Jumalan sanansaattajista, enkeleistä kohtaamassa ensimmäiset seurakuntalaiset, paimenet, on lohduttava. Vaikka kuvauksessa onkin teatraalista pauhua, sotajoukkoja ja melskettä, niin lopulta kuvauksessa on kyse ihmisen ja Jumalan syvästä kohtaamisesta. Vapahtajan syntymän merkitys on poistaa pelot. Se on Jumalan lupaus.
”Rohkaise minua, Henki, murenna pelkoni.
Tässä maailmassa osoita paikkani”. (vk 125)