Luukkaan  jouluevankeliumi  on  merkillinen  luomus!  Se  kertoo  paljon  sen  kirjoittajasta  eli  evankelista  Luukkaasta.  Luukas  on  nimittäin  loppujen  lopuksi  varsinainen  gonzo-journalisti,  mutta  hyväntahtoinen  sellainen.  Ja  jos  ollaan  rehel-lisiä  luterilaisille  ajatuksille  siitä,  että  raamatussa  on  inhimillinen  ja  jumalallinen  puolensa  aivan  kuten  Kristuksessakin  on  inhimillinen  ja  jumalallinen  puolensa, niin  rohkeampi  väittää,  että  sittenhän  Pyhä  Henkikin  on  vallan  gonzo.  Ja  kaikki  noin  1900  vuotta  ennen  miestä  jota  pidetään  kaiken  gonzo-journalismin  isänä,  ja  tässähän  amerikkalaista  tarkoitetaan  Hunter  S.  Thompsonia.  Gonzojournalismi  on  faktaa  ja  fiktiota  yhdistävä  oma-kohtaista  kokemusta  korostava  journalismin  ja  kertomisen  muoto.  Gonzossa  tekstin  kirjoittajan  ja  jutun  päähenkilön  sekä  faktan  ja  fiction,  siis  tosiasioiden  ja  sepitteiden    rajat  hämärretään.  Gonzoilulle  on  ominaista  kertojan  omien  havaintojen  ja  tunne-elämysten  korostaminen  ja  näennäisten  pikkuseikkojen  esille  tuominen.

Jos  apostoli Luukkaan  jouluevankeliumia  tarkastellaan  viemällä  loppuun  kaikki  raamatuntutkimuksen  mahdollisuudet  ja  tehdään  joitain  johtopäätöksiä  niin  gonzoahan  tuo  on  kaikki  tyynni.  Tekstistähän  ei  jää  loppujen  lopuksi  jäljelle  mitään  muuta  kuin  Keisari  Augustus  ja  se  aasi  jonka  kyydissä  Maria  matkasi  Nasraretista  Betlehemin.  Ja  tietysti  Quirinius  ja  nippa  nappa  myös  kuningas  Daavid…

Kysymys  jouluevankeliumin  historiallisuudesta  nousee  esiin  joka  vuosi.  Lopulta  kuitenkin  joku  asiantuntija  ison  päivälehden  tai  vaikkapa  aamu-television  lähetyksessä  tekee  asian  vaarattomaksi  selittämällä  sen  olemuksen.  Tosiasia  on,  että  raamatuntutkimuksen  jälkeen  tekstistä  ei  paljoa  jää  jäljelle;  varmat  faktat  ovat  aasin  ja  Augustuksen  tasolla.  Jos  kriittinen  raamatuntutkimus  olisi  väline  jolla  raamatun  ja  sen  sisällön  arvovalta  haluttaisiin  tehdä  tyhjäksi  olisi  jouluevankeliumi  paras  väline  tällaiseen  reposteluun.  Antiikin  monitoimimiehen  ja  matemaatikon  Arkhimedeen  sana:  ”Antakaa  minulle  kiinteä  piste,  niin  minä  vipuan  maan  paikaltaan!,”  olisi  käynyt  tässä  toteen.

Mutta  sitä  tärkeämmäksi  ja  merkityksellisemmäksi Luukkaan  jouluevankeliumi  nousee  kun  vain  ajattelemme  tätä  gonzoilua,  ja  varsinkin  sitä  mitä  tekstissä  väitetään.  Tekstiin  uudelleen  ja  uudelleen  syventyvä  lukija  löytää  siitä  kerta  kerralta  yhä  enemmän  ja  enemmän  ja  lopulta  hänen  suupielensä  venyvät  levolliseen  virnistykseen  ja  päätäkin  hän  alkaa  nyökkäilemään.  Sillä  asioissahan  on  vissi  perä  ja  niinhän  niiden  kuuluu  ollakin.  Jouluevankeliumi  on  pitkälti  Jeesuksen  inhimillisen  puolen  arviointia;  siinä  ehkä  onkin  sen  tenhovoiman  salaisuus.  Suurmies  tarvitsi  hienot  puitteet  elämälleen,  ja  jouluevankeliumin  yksityiskohdat  kaikessa  gonzomaisuudessaan palvelevat  tätä  pyrkimystä. 

Suomen  kirkossa  olemme  saaneet  nähdä  ensimmäisen  suuren  opettajamme  Paavalin  kunnianpalautuksen,  kiitos  Kari  Kuulan  ansiokkaan  Paavali-kirjan.  Hän  ei  ole  enää  naistenvihaaja  eikä  muutenkaan  ole  niin  kielteinen  henkilö;  enää...  Ja  kaiken  lisäksi  Paavalillakin  on  oma  jouluevankeliuminsa.  Paavalin  jouluevankeliumi  on  matka  aasin  ja  Augustuksen  taakse.  Se  on  kappale  alkuperäisintä  Jeesus-uskoa:

”Tehän  tunnette  Herramme  Jeesuksen  Kristuksen  armon:  hän  oli  rikas  mutta  tuli  köyhäksi  teidän  vuoksenne,  jotta  rikastuisitte  hänen  köyhyydestään.  (2.  Kor.  8:9)”

Tietysti  voi  herättää  kysymyksen  siitä  onko  Paavali  vielä  suurempi  gonzoilija  kuin  Luukas;  saattaa  muuten  ollakin.  Oli  asia  sitten  miten  oli,  mutta  tuo  toisen  korinttilaiskirjeen  katkelma  auttaa  meitä  suhteuttamaan  jouluevankeliumien  kerto-muksen  muuhun  Jeesusta  koskevaan  tietoon.  Ylösnousemususko  selittää  lopulta  myös  joulu-kertomuksen  syntymisen.  Pääsiäistä  voi  verrata  aurinkoon,  joulu  on  kuin  kuu.  Jos  valon  lähde  sammuu,  muuttuu  jälkimmäinen  pimeäksi,  mutta  edellisen  loistaessa  kirkkaana,  riittää  jälkimmäisellekin  lainavaloa  heijastettavaksi.  Kaikki  tapahtumat  avautuvat  siis  pääsiäisestä  käsin,  jouluaamu  katsoo  Golgatan  ristille  ja  tyhjään  hautaan.  Ja  se  Golgatan  meininki  ei  sitten  olekaan  enää  mitään  gonzoilua…

Rukoilemme: Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta. Herra, kunnia olkoon Sinulle.