Jouluna on varmasti monelle tuttua viettää sitä sukulaisten kesken. Lapsuudesta muistan, että lähimmät sukulaiset kävivät joulunpyhinä vierailulla, mutta pääasiassa juhlaa vietettiin oman perheen kesken. Jotenkin se perhejoulu oli tärkeä asia.

 

Joskus suvun kesken päätettiin kokoontua yhteen isommalla joukolla ja viettää joulua ”isosti”. Vaikealtahan se tuntui kun oli tottunut oman perheen kesken juhlimaan. Ongelmia oli muun muassa joululahjojen suhteen ja muutenkin sellainen joulurauhan tunnelma oli aika kaukana. Kai se oli tottumiskysymys. Kaunis kuvaus sukujoulusta on Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Aleksander. Siinä on romanttisen epookkimainen kuvaus Ekhdalin suvun viimeisestä joulusta koko suvun kesken. Viktoriaanisen tyylikästä ja kaunista, mutta samalla suomalaisen silmiin vieraan riehakasta. Mielenkiintoinen kuvaus kuitenkin.

 

Kun sain lapsia, niin joulun luonne muuttui. Sen vietto oli sellaista kiertolaiselämää kun lasten kanssa kierrettiin ensin vanhemmat ja sitten sukulaiset. Viikko meni äkkiä ja jotenkin tunsi läheistä hengenheimolaisuutta ensimmäisen joulun pariskunnan matkanteolle. Nyttemmin on periaatteeksi tullut palata perheen kesken vietettävään jouluun. Ei muuten saa sitä rauhan ja levollisuuden tunnetta aikaiseksi.

 

Suvun merkitys on vuosisatojen saatossa vähentynyt aika lailla. Ennen suvun tahdon mukaan mentiin naimisiin, valittiin työpaikat ja liikuttiin minne milloinkin. Maria ja Joosefkin ovat evankeliumin kertomuksessa suvun velvoitteen vuoksi liikkeellä. Joosef joutui matkustamaan sukunsa kaupunkiin ja koko perhe oli otettava mukaan.

 

Nykyään suku merkitsee jotain muuta. Se on ikään kuin vapaaehtoinen, vaikka siihen synnytäänkin. Suku ei juurikaan päätä minun tai sinun asioista, vaan saat itse päättää ainakin sitoutumisen asteesi sukua kohtaan. Edelleen suku antaa kuitenkin turvaa ja sen siteillä on aika suuri merkitys, vaikka se ei aina näkyisikään. Ehkä se on tärkeäkin asia elämässämme. Moni jäisi sukuaan kaipaamaan.

 

Yksi mukavimmista jouluistani oli muutama vuosi sitten kun pidin seurakunnan leirikeskuksessa joululeiriä vanhuksille ja muille yksinäisille. Huomasin, että perhejoulu voi olla myös toisenlainen. Kun joulun vietossa keskeisenä ovat rauha ja joulun sanoma, niin toisilleen tuntemattomat huomaavat pian viettävänsä kuin lapsuuden joulua. Tämä onkin ollut minulle muistutus joulun merkityksestä arjen kiireiden keskellä. Yhdessä olemme taivaltamassa seimen lapsen äärelle, suvut ja perheet mukanamme.