Kaiken tietävä Wikipedia kertoo reaktion tarkoittavan toimintaa tai ilmiötä, joka tapahtuu vastauksena toiseen tapahtumaan. Suomeen tämä vierasperäinen sana on tullut latinasta (reactio) ja se merkitsee ”vastetta”.  Ensin tapahtuu aktio ”tapahtuma”  ja siitä seuraa re-aktio ”uudelleentapahtuma”.

Joulukertomuksessa tapahtuu erilaisia reaktioita. Joosef ja Maria reagoivat veroilmoitukseen ja lähtivät toiseen kaupunkiin. Kedolla työskentelevät paimenet reagoivat taivaalliseen näkyyn ja lähtevät Beetlehemiin. Nähdessään syntyneen lapsen he kertoivat kokemuksistaan ja sen kuulijat ihmettelivät. Maria reagoi tapahtumiin miettimällä sydämellään asioiden merkityksiä.  Ensin siis tapahtuu jotakin, joka sitten aiheuttaa toisen tapahtuman ja niin edelleen.

Kristinuskossa on siitä lähtien tapahtunut reaktioita toisensa perään. Jeesus elää maan päällä ja saa ihmisissä aikaan reaktioita.  On kuin olisi laitettu liikkeelle voima joka leviää ihmiseltä toiselle, tapahtumasta toiseen. Ilosanoma Jumalan rakkaudesta saa aikaan reaktioita, tapahtumasarjoja. Rakkaus ylipäätään on reaktiota. Tietoisuus rakkaudesta synnyttää rakkautta. Jos kokee olevansa rakastettu, sitä myös jakaa helposti eteenpäin. Hyvä synnyttää hyvyyttä – paha saa aikaan pahuutta. Joskus jopa pahuudesta voi syntyä jotakin hyvää. Näin kävi Jeesuksen kärsimyksen kohdalla.

Joulunaika kutsuu ihmisiä reaktioon. Rakastamaan ja tekemään hyviä asioita – niistä voi lähteä eri suuntiin reaktioketjuja, jotka leviävät kynttilästä toiseen sytytetyn valon lailla ja valaisevat pimeän maailman.

Jeesus Kristus meille nyt
neitseestä on syntynyt.
Ihmiseksi Jumala
tuli tänne taivaasta.

Ilo, rauha mukanaan
saapunut on päälle maan
Jumala ja ihminen,
auttajamme armoinen

Jumalalle kunnia
olkoon korkeudessa,
maassa rauha, suosio,
hyvä tahto, sovinto

(VK 16)

.