11 - SIJATTOMUUS
Jouluevankeliumi on kerta kaikkiaan kammottava tarina. Täysin epäinhimillinen kuvaus kuinka ihmisparkoja voidaan kohdella. Kuvaus on täynnä kylmää valtapolitiikkaa ja markkinataloutta. Juutalaiset laitetaan kulkemaan jonkun keisarin mielen mukaan. Tämäkin pariskunta joutuu lapsen odottamisen riemun sijaan taittamaan aika matkan, nainen viimeisillään raskaana. Kaiken päätteeksi heille ei tarjota majapaikkaa mistään, vaan he joutuvat tyytymään eläinsuojaan. Ortodoksisen perinteen mukaan heille oli tarjolla vain kylmä luola, vielä pahempaa.
Olisiko lapsen syntymä ollut seurausta tämän matkan ja kohtelun aiheuttamista rasituksista? Jeesus syntyi ennen aikojaan. Nuori ensisynnyttäjä ei ole osannut kuin iloita, kun ei ole tiennyt paremmasta.
Evankeliumissa Maria ja Joosef jakavat ilonsa toisten kurjien ja päähän potkittujen kanssa. Nimittäin paimenien. Usein joulunajan puheissa korostetaan kuinka ilosanoma vietiin ensimmäisenä hyljeksittyjen paimenien keskuuteen. Mutta onko kukaan loppujen lopuksi miettinyt, miksi paimenet olivat niin hyljeksittyjä?
Paimenet olivat aikanaan täysin oma porukkansa. Kaupungistuneilla juutalaisilla oli enää hyvin vähän tekemistä paimentolaisuuden kanssa, mutta aiheena se edelleen tunnettiin. Paimenen ammatti oli aikansa ”paskaduuni”. Liian vaarallinen työ, joka kulutti nopeasti ihmisen raajarikoksi. Lisäksi paimenet osasivat ”eloonjäämisen” niksit. Hurskaiden juutalaisten tietoisuudessa olivat paimenten tavat: ryöstelyt, rähinät, eläimiin sekaantuminen ja muunlainen epäpuhtaus.
Jouluevankeliumin realismi on aikojen saatossa hautautunut sen sanomallisen idealismin alle. Luukas ei kirjoittanut sitä minään selkeänä todellisuuden kuvauksena, mutta silti sen taakse kätkeytyy aikalailla karu maailma. Joku saattaa nyt huomauttaa, että niinhän sen pitää ollakin. Sanomahan siinä on pääasia! Kyseessä on tarina Jumalan tulosta ihmiseksi ja ihmiskunnan pelastuksesta.
Totta, mutta mikä on sanoman hinta? Onko meidän joulumme ihanuuteen johtava tie kivettävä toisten ihmisten kurjuudella ja syrjäytyneisyydellä? Onko oikein, että unohdamme tarinan realiteetit? Emme näe, että ihanuuden takana on todellista kurjuutta ja tarinaa kuljettaa ihmiskunnan ahdistava pahuus.
Joulun aikaan on kiva mennä kirkkoon. Katseleppa joulukirkossa tai laulaessasi Kauneimpia joululauluja, että näkyykö siellä tämä jouluevankeliumin todellisuus. Onko siellä läsnä meidän aikamme heittopussit ja päähän potkitut, joiden nenän edessä on ovi lyöty kiinni? Onko siellä teiniäidit, rosvot tai eläimiin sekaantujat?
Jos ei, niin mihin se Jeesus sitten syntyy?
”Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden,
minua saavuit auttamaan kurjuuden kaiken nähden.
Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen.
Voisinko kyllin kiittää!” (Vk 25:5)

