Teksti

Matt. 2: 1-12
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. "Juudean Betlehemissä", he vastasivat, "sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

- Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia."

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Sana sinulle

Uskontodialogia

Uskontojen kohtaaminen ja aito vuoropuhelu on haastavaa ja myös vähän
pelottavaa. Voinko vilpittömästi sanoa olevani kristitty ja valmis  kunnioittamaan toisinuskovaa? Voinko ajatella oppivani muilta jotakin elämästä, itsestäni ja Jumalasta? Pelottavaa toisen uskonnon kohtaamisessa on erilaisuus, eri käsitykset ja oudot tavat. Kohtaaminen ja vuoropuhelu edellyttää ainakin vilpitöntä halua pysähtyä toisen luo ja kuunnella ymmärryksellä.

Loppiaisen kertomus Aasian suunnasta tulleista ennustajamiehistä (kreikaksi maagoi) kertoo etsimisestä, erilaisuuden kunnioittamisesta ja suuresta rohkeudesta. Nuo miehet on aikojen kuluessa ”kristillistetty” monin tavoin, heidän lukumääränsä ja nimensäkin on määritelty. L

oppiaisen evankeliumi (Matt. 2) kertoo kuitenkin vain sen, että he tulivat idästä ja että heitä oli useampi. Tietäjämiehet eivät olleet juutalaisia tahi kristittyjä, mutta he tulivat kunnioittamaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Eriuskoiset ihmiset kohtasivat toisensa.

Kelpaisivatko nämä Aasian suunnalta tulevat tietäjät myös meille esikuvaksi niihin hetkiin, kun me kohtaamme toisen uskonnon edustajia? Uskontojen lähtökohdat saattavat erota toisistaan, kun yhdet katsovat tähtiin ja toiset selittävät profetioita. Kertomuksessa tämä erilaisuus ei kuitenkaan
muodostunut esteeksi, vaan kävi pikemminkin päinvastoin. Kertomus antaa osuvan kuvan siitä, kuinka kenelläkään ei ollut tilanteessa riittävästi tietoa ja osaamista, vaan perille pääseminen edellytti kyselyä ja vuoropuhelua.

Kysyminen, kuuntelu, toiselta oppiminen sekä oman ja toisen perinteen kunnioitus ovat hyviä tienviittoja uskontodialogin matkalla eteenpäin.

Kari Latvus

Rukous

Vapahtajamme.
Sinun seimesi ääreen tulivat
idän tietäjät lahjoineen,
sillä Jumalan tähti johdatti heitä.
Myös me tulemme valosi kutsumina
- tulemme pimeästä,
tyhjin käsin ja köyhinä.
Ojennamme kätemme sinua kohti
ja pyydämme:
Sytytä sisimpäämme taivaasta tuomasi valo.
Kosketa meitä
ja lähetä meidät maailmaan
jakamaan rakkautesi lahjoja.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

Aamen