Koleravalistusjuliste havainnollisine kuvineen osuu ensimmäiseksi silmiin Port-au-Princen lentoasemalla. Olisi toivonut, että maanjäristyksen jälkeen yhden kansan kohdalle ei osu enempää kärsimystä. Koleraa ei maassa ollut tavattu 60 vuoteen. Karu tosiasia on kuitenkin, että viime syksynä Port-au-Princessa puhkesi koleraepidemia. Koleraan on kuollut noin 4 000 ihmistä, ja lähes 300 000 on saanut tartunnan. Tartunnan alkulähdettä ei ole pystytty selvittämään.

Haitilaiset olivat raivoissaan ja peloissaan uudesta vitsauksesta. Bakteerin levittäjiksi epäiltyjä nepalilaisia YK-sotilaita vastaan hyökättiin, ja myös kaksi voodoopappia tapettiin, koska he joutuivat epäilyksen alaisiksi. Uskontojen yhteisen rauhanfoorumin kirkkojäsenet tyynnyttivät tilannetta korostamalla, että kolera ei ole kirous, vaan bakteerin levittämä tauti. Se on hoidettavissa, papit ovat teroittaneet kirkossa kävijöille. Haiti on hyvin uskonnollinen maa, jossa kirkon sana painaa.

Kolera on niin raju ripulitauti, että se voi pahimmillaan tappaa tunneissa. Kuivumista estävä suola-sokeriliuos voi siksi pelastaa hengen. Ennalta ehkäisyssä tärkeintä ovat puhtaat kädet, puhdas vesi ja oikein valmistettu ruoka.
Lukuisat kansalaisjärjestöt ovat tehneet hartiavoimin töitä ehkäistäkseen koleran leviämistä. Kirkon Ulkomaanavun työpari, humanitaarisen avun koordinaattori Risto Ihalainen ja koulukoordinaattori Georgy Desrivieres, järjestävät kouluvierailuja. Ulkomaanavun tiimi on kiertänyt Les Palmesin alueen kyliä. Se tarkoittaa päivässä neljän-viiden tunnin pomppuista ajoa huonoja vuoristoteitä pitkin, joskus tuntien patikointia.

Jyrkässä rinteessä sijaitseva valtionkoulu, yksi huonokuntoinen luokkahuone, on puoliltapäivin täynnä väkeä: koululaisia, heidän paikalle kutsuttuja vanhempiaan ja opettajia. Moni on kävellyt kaukaakin vuorilta. Ulkomaanavun kumppanin, Luterilaisen Maailmanliiton, terveysvalistajat pitävät kreoliksi 20 minuutin tietoiskun vedenpuhdistuksesta ja käsihygieniasta .

Sitten perheille jaetaan pusseja, jotka sisältävät vesikanisterin, klooria, saippuaa, vedenpuhdistustabletteja ja suola-sokerijauhepussin. Vaikka jaossa on apuna koulun oppilaslista, jonossa syntyy hieman suukopua ja tönimistä, kun jotkut haluaisivat useamman pussin.

– Työ aloitettiin joulukuussa. 70 koulun kautta olemme tavoittaneet jo 20 000 perhettä, kertoo Ihalainen. Ulkomaanapu on käyttänyt työhön 400 000 euroa Ulkoasiainministeriön myöntämää rahaa.

Toistaiseksi syrjäisyys on hidastanut epidemian leviämistä näissä kylissä, mutta parinkymmenen kilometrin päässä, Léôganen taajamassa, sairaustapauksia todetaan noin 30 joka päivä. Tien vierellä näkee monesti koleraklinikan eli telttasairaalan.

Apu on kaupungissa lähellä, mutta vuorilla matka voi olla toivottoman pitkä, koska sairastunut ei pysty kävelemään itse minnekään. Ihalaisen mukaan syrjäseudut ovatkin nyt suuri huolenaihe.
Ruotsin kirkko antaa psykososiaalista tukea. Se tarkoittaa esimerkiksi keskustelutilaisuuksia, joissa ihmiset voivat puhua koleraan liittyvistä peloistaan. Tietämättömyys taudin leviämistavoista, tartunnan ja kuoleman pelko johtavat pahimmillaan siihen, että sairastunut hylätään. Sosiaalityöntekijät yrittävät purkaa koleraan liittyvää häpeää, nöyryytystä ja eristämistä.

– Moni olisi tullut hulluksi ilman tätä keskustelumahdollisuutta, sanoo paljon kyliä kiertänyt sosiaalityöntekijä Daniel Alceus.

Valopilkku on se, että kaupungeissa koleran leviäminen on alkanut tasaantua.

Kirkko & Kaupunki 15/2011
Tekstit: Eira Serkkola
Kuvat: Sirpa Päivinen