Todelliset rakkauden teot syntyvät arjessa
Oppilaitospappien kannanottoja keskusteluun homoseksuaalisuudesta.
Ajankohtaisen Kakkosen toissaviikkoisessa homoillassa esitetyt puheenvuorot hämmensivät ja loukkasivat monia. Julkisessa keskustelussa näkökannat jyrkkenivät ja vastakohdat syvenivät edelleen. Monille keskusteluun osallistuneille tai sitä seuranneille muodostui käsitys, että kirkko suhtautuisi homoseksuaalisuuteen torjuvalla tavalla. Kirkon oppilaitostyöntekijöinä olemme erittäin pahoillamme tilanteesta, jossa yksittäiset kirkon jäsenet lausuvat omia mielipiteitään ikään kuin ne olisivat kirkon kanta. He saavat näin aikaan vääriä käsityksiä, kuten esimerkiksi, että homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi kirkon kannan mukaan torjuttavaa. Samaan aikaan suuri osa kirkon työntekijöistä on täysin sinut monimuotoisen seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja niihin liittyvien ilmiöiden kanssa.
Pidämme valitettavana, että niin Ajankohtaisen kakkosen ohjelmassa kuin sitä seuranneessa keskustelussa ei syntynyt tilaa niille korostuksille, joita sisältyy ev.lut. kirkon piispainkokouksen viime keväänä antamaan selvitykseen ’Parisuhdelain seuraukset kirkossa’. Selvitykseen sisältyy monia sellaisia kohtia, johon me kirkon oppilaitostyöntekijöinä liitymme päivittäisessä työssämme. Asiakirja korostaa mm. kuinka kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokaisella ihmisellä on arvo, kaikkiin ihmisiin on suhtauduttava avoimesti ja kaikkia on kohdeltava kunnioittavasti. Kirkko on valmis tukemaan jokaista ihmistä hänen seksuaalisesta identiteetistään tai elämänvalinnoistaan riippumatta.
Kirkon oppilaitostyössä erilaiset yksilöt, pariskunnat ja perheet pyritään kohtamaan tasapuolisesti. Kysymystä ihmisen seksuaalisuudesta lähestytään avoimen kunnioittavasti ja kokonaisvaltaisesti. Elämän iloja ja taakkoja jaetaan niin yksinelävien kuin yksinhuoltaja-, ydin- ja sateenkaariperheidenkin kanssa. Kirkon oppilaitostyössä kohdataan aikuistuvia nuoria, joiden kanssa keskustellaan heidän arkeaan koskettavista kysymyksistä, uskosta ja kirkon sanomasta osana yksilön kasvua. Etsimme vastauksia myös siihen, miksi kirkon jäsenyydestä kannattaa pitää kiinni.
Olemme surullisia siitä, että tv-ohjelmaa seurannut julkinen keskustelu kärjisti vastakkainasettelua siinä määrin, että syntyi voimakas kirkosta eroamisen aalto. Eroaaltoa on syytä analysoida tarkasti ja on mahdollista, että siinä purkautuu homokysymyksen lisäksi muutakin tyytymättömyyttä tai välinpitämättömyyttä kirkkoa kohtaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että arvioimme kirkon työntekijöinä: Mitä voisimme tehdä ja miten vaikuttaa rakentavasti kirkon hyväksi? Kirkko on hengellinen yhteisö ja jäsenyyden kriisi on hengellisyyden kriisi. Voiko yhteyttä Jumalaan vaalia, jos jättäytyy kirkon hengellisen elämän ulkopuolelle?
Toivomme ja rukoilemme, että itse kukin meistä jaksaa tässä haasteellisessa tilanteessa tehdä perustyötään luottavaisin mielin.
Kirkon oppilaitostyöntekijät ry:n hallitus
Risto Korhonen
Oppilaitospastori, Tampere
Kirkon oppilaitostyöntekijät ry
Hallituksen puheenjohtaja
Henri Järvinen
Oppilaitospastori, Helsinki
Maija Räihä
Oppilaitospastori, Kajaani
Salla Tuominen
Oppilaitosdiakoni, Oulu
Panu Pohjolainen,
Oppilaitospastori, Kuopio
* * *
Pk-seudun seurakuntien oppilaitostyöntekijöiden kannanotto:
Rakkaus ei tuomitse vaan kunnioittaa jokaista Jumalan kuvana
Viimeaikainen keskustelu kirkosta ja sen suhtautumisesta homoseksuaaleihin on hämmentänyt monia. Siksi haluamme tehdä selväksi oman kantamme.
Ajattelemme samalla tavoin helmikuisen piispainkokouksen selvityksen kanssa: Kaikilla ihmisillä on Jumalan kuvana ihmisarvo, joka ei riipu yhteiskunnallisesta asemasta, saavutuksista, hyödyllisyydestä, rodusta, perhemuodosta, sukupuolisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Selvitys painottaa, että jokaisella ihmisellä on arvo, täysi ihmisyys ja häntä on kohdeltava inhimillisesti. Kirkko kutsuu hengelliseen yhteyteensä kaikkia ihmisiä. Kirkossa on tilaa perheille, yksineläville, eronneille ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Kaikkiin ihmisiin on suhtauduttava avoimesti ja heitä on kohdeltava kunnioittavasti. Homoseksuaalien loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin lähimmäisen rakkauden periaatetta. Kirkossa saa ajatella homoudesta eri tavoin, mutta toista loukkaava puhe, on vastoin kristittyjen toinen toistaan kunnioittavaa käytöstä.
Käsityksemme mukaan on selvää, ettei seksuaalinen suuntautuminen ole ihmisen oma valinta, vaan osa ihmisyyttä. Homous ei ole synti. Homoudesta ei tarvitse eheytyä. Meidän ihmisten tehtävä on kasvaa toistemme kunnioittamisessa ja erilaisuuden ymmärtämisessä. Puhe, että homoseksuaalit eivät saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan, on sydämetöntä. Kristittyinä haluamme rukoilla jokaisen sitä pyytävän ihmisen kanssa.
Oppilaitostyöntekijät jakavat työssään niin yksinelävien kuin yksinhuoltajien-, ydin-, uus- ja sateenkaariperheiden kanssa iloja ja suruja. Jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan, omana itsenään. Kaikkia elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä - niin myös seksuaalisuutta lähestytään avoimen kunnioittavasti ja kokonaisvaltaisesti. Toimimme avoimuuden, armon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Pääkaupunkiseudun seurakuntien oppilaitostyöntekijät:
Espoo
Jyri Hakala
Katja Kangas
Juha Lassila
Margit Peltovirta
Jaani Vilkkilä
Helsinki
Risto Alaja
Leena Huovinen
Kaisa Iso-Herttua
Henri Järvinen
Laura Mäntylä
Tea Talhola
Minna Tuominen
Vantaa
Jukka-Mikko Karjalainen
Hanna Liedes










