Havahduin johonkin suurempaan 
”Olin elänyt 31-vuotiaaksi kirkkoon kuuluen. Olin jonkin aikaa pohtinut Jumalan olemassaoloa. Ajattelin, voisiko elämänvoimaa löytyä itämaisesta filosofiasta. Elämä ympärilläni vaikutti pinnalliselta. 

Oman Jumala-suhteen avautuminen oli niin voimakas kokemus, että se teki sekä Jumalan olemassaolon pohtimisen että tarpeen selvittää uskontojen vastauksia tarpeettomaksi. Minä ikään kuin luovutin yrittämästä itse ja annoin kaiken itseäni suuremman hoitoon. Tuli rauhallinen ja hyvä olo. Siitä lähtien elämässäni on ollut uusi sävy. 

Arvoni ovat muuttuneet varmaankin hyvään suuntaan. Työpäiväni ovat nykyään normaalinpituisia, kun aikaisemmin työ meni kaiken edelle. Oman toimintani ja arvojeni välinen suhde on tullut minulle koko ajan tärkeämmäksi.”

Lue lisää lukijoiden uskonkokemuksista Kirkko&kaupunki -lehden verkkoversiosta.