Kehen tai mihin voin elämässäni luottaa? Vaikuttaako Jumala minunkin elämässäni? Mikä on Jeesuksen merkitys pelastuksessa? Entä Marian, Jeesuksen äidin osuus koko pelastushistoriassa? Miksi toiset jopa rukoilevat häntä? Miksi elämässä ylipäänsä ja minun elämässäni on vastoinkäymisiä? Mistä löydän pysyviä ihmissuhteita ja kumppanin rinnalleni? Mikä on minun paikkani ja tehtäväni kristittynä ja ihmisenä? Olenko kiristetty vai kristitty? Osaanko olla onnellinen?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin 22:n hengen voimin Helsingin Mustasaaressa pidetyillä Riparin kertausharjoituksilla. Leiri kokosi taustoiltaan perusluterilaisia, kirkosta vieraantuneita mutta rippikouluun nostalgisen myönteisesti suhtautuvia sekä herätysliike- ja vapaakirkkotaustaisia nuoria aikuisia. Melkein jokainen kertoi palautelomakkeessa olevansa yllättynyt leirin suvaitsevaista ilmapiiriä.

Yhdessä keskustellen, leikkien, laulaen, rukoillen ja ehtoollista nauttien usko Jumalaan, johdatukseen ja kristittyjen yhteyteen vahvistui. Kertausharjoitukset osoittivat sen, ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Samat rippikoulumetodit leikkeineen ja sketseineen purevat myös aikuisiin. Aikuiset eivät kaipaa uskonelämän kysymyksiin vain älyä hiveleviä luentosarjoja, vaan kokonaisvaltaisempaa tekemistä ja jakamista, toimintaa, jonka kautta saa tunneyhteyden Jumalaan, itseen ja toisiin. Yhteinen viikonloppu jätti jälkeensä yhteisöllisyyden nälän ja janon. Tällaista kaipaa lisää.