Parisuhdeneuvontaa homo- ja lesbopareille
Ainakin Helsingin ja Espoon seurakunnat järjestävät samaa sukupuolta oleville pareille neuvontaa oman suhteen hoidossa.
Helsingissä vastuu on erikoisnuorisotyön keskuksella Snellulla. Se tekee muun muassa yksilö- ja ryhmäkeskeistä nuorisodiakoniaa nuorten aikuisten, nuorten ja varhaisnuorten sekä heidän perheittensä kanssa. Samaa sukupuolta oleville pareille on pidetty kolme Yhteinen elämämme –kurssia. Toiminnasta vastaa erityisnuorisotyönohjaaja Henna-Mari Kettusaari.
”Snellulla erilaiset vähemmistöt kuuluvat työnkuvaan, joten oli luontevaa ohjata toiminta meille. Ensimmäisen Yhteinen elämämme -kurssin veti rovasti Liisa Tuovinen, joka on tehnyt paljon työtä samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Ryhmä on ottanut mallia mm. Virtaa välillämme –parisuhdekursseista”
Ryhmä kokoontuu 5-6 kertaa, eikä siellä lähdetä liikkeelle ongelmista, vaan arkisesta elämästä ja sen myötä vastaan tulevista asioista. Ryhmissä ei pyritä eheyttämiseen heteroksi, vaan siihen, että kukin saisi keinoja eheytyä myös parisuhteessa omaksi itsekseen.
”Kysyntää on ollut ja kokemukset ryhmistä ovat varsin valoisat. Ryhmät ovat olleet avoimia sekä mies- että naispareille, mutta olemme huomanneet, että kahden miehen ja kahden naisen yhteiselon erityiskysymykset ovat jonkin verran erilaisia. Siksi kokeilimme viimeksi pitää ryhmät erikseen miehille ja naisille. Seuraava kurssi pidetään jälleen sekaryhmänä ensi maaliskuussa, kertoo Henna-Mari Kettusaari.
Espoon seurakuntien perheasiain neuvontakeskuksen asiakkaissa on jo vuosia ollut seksuaalivähemmistöihin kuuluvia perheitä. He ovat hakeutuneet asiakkaiksi siinä kuin muutkin neuvoa ja apua tarvitsevat.
”Meillä ei ole järjestetty mitään erityistä toimintamuotoa tai –ryhmää. Heillä on ihan samat suhde- ja perheongelmat kuin muillakin. Sekä homo- että lesboperheiden erityiskysymykset liittyvät ympäröivän yhteiskunnan asenteisiin. He tulevat meille vahvistamaan nahkaansa ympäristön asenteita vastaan”, kertoo perheasiain neuvontakeskuksen johtaja Timo Sampolahti.
”Seurakunnat eivät ole ensisijainen avun hakemisen paikka seksuaalivähemmistöille, mutta silti heitä on tullut asiakkaiksi. Myönteinen huhu kertoo, että perheneuvontakeskuksissa kaikkia tulijoita kohdellaan aivan samalla tavalla. Ainakaan täällä etelässä mitään erotteluja ei tehdä”, Timo Sampolahti sanoo.
(KT 27.10.2010)










