Sivistin itseäni ja kävin elokuvissa. Mahtielokuva Avatar on mailman myydyin elokuva – täytyykin olla kalleutensa takia. James Cameronin ohjaama scifi-animaatio tahkosi yli miljardi dollaria nopeammin kuin mikään aiempi elokuva. Avatar ohitti äsken Titanicinkin yläpuolelta lentäen.

 

Avatar kiehtoo. Selitykseksi ei riitä vain sen huikea tekniikka. Elokuvakansa vähät välittää kriitikoiden ja uskontospesialistien murska-arvioista. Netistä luen: ”Voi, miten voi olla niin ihana elokuva kuin tuo Avatar! Ihan sydän täyttyi sellaisesta lämpöisestä ja tuntui kuin olisi jokin hyvä henki jotenkin virrannut koko ruumiin läpi. Kuin olisi silmien ja korvien kautta saanut jotain sellaista parantavaa karkkia! Ravitsevaa ja terveellistä, hyvää ruumiille ja hengelle, mutta samalla niin namia, niin namia! --- kyyniset arvostelijat taas kun yrittävät vaan nokkeluudellaan päteä, eivätkä osaa heittäytyä tällaisen namin ajeluun mukaan!”

 

Filmi toistaa yhtä aikamme peruskertomusta. Sitä, joka ei tunnista syntien sovituksen tarvetta. Uskontunnustuksessammehan on kolme kappaletta, ensimmäinen tunnistaa Luojan ja paikkamme hänen edessään, toinen syntiemme sovittajan ja kolmas Pyhän Hengen, joka liittää meidät taivaallisiin.

 

Avatar ei piittaa toisesta uskonkappaleesta. Ihmisen on kytkeydyttävä ihan itse luonnon perusharmoniaan, ja jess, kaikki olemassaolon voimat ovat käytössä. Ne on vain opittava tuntemaan ja niitä hallittava taidokkaasti.

 

Tästähän meille kyllä jo paratiisissakin puhuttiin: "Olkaa hedelmälliset, --- täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne”. Mutta kristillinen kertomus ei lopu tähän. Se menee toisin. Sen mukaan jotakin meni peruuttamattomasti pieleen. Eikä tästä enää omin avuin selvitä.

 

Totaalipimeä ei kuulu myyvään ihmiskuvaan, ja kiusaus häivyttää synnin ikävä tosiasia on tuttua: lähetystyötä olisi kiva markkinoida inhimillisesti motivoituna kehitysyhteistyönä, hiljaisuuden liike olisi katu-uskottavampaa, jos se keskittyisi kaikille uskonnoille yhteisiin vekkuleihin spiritualiteetin muotoihin, karismaattisuus myisi henkisyyden markkinoilla, jos se tarjoaisi ihmiselle vain keinoja manipuloida yliluonnollisia voimia, ja kirkkohan on itse asiassa vallan mainio väline hallinnoida yleisuskonnollisuutta ja tarjota tyylikkäitä elinkaaririittejä.

 

On kiusaus tunnistaa vain ensimmäinen uskonkappale: luomakunta, ihminen sen osana ja ihmisen mahdollisuus hyvään. Uskonnollinen ihminen saattaa tunnistaa myös kolmannen uskonkappaleen: valittujen yhteyden ja olemassaolon hämmästyttävät energiat.