Olet täällä: Etusivu Uutisia Auttamistyö on tärkein syy kuulua kirkkoon
Sisällöt

Elokuvien Jeesus Kysymyksiä 

Jeesuksen monet kasvot Seitsemän sanaa ristiltä

Evankeliumien Jeesus 

saintsandsinners.jpg

  chatbanneri.jpg

  VARAUS-CHAT
 Verkkoterapiaa

 Tilaa kodinsiunaus

Tutka_b.jpg

  Saari_taivas_tähdet_banneri.jpg

  utr_facebook.jpg

  tutustu kirkkoon.png
 Rukouspalsta
    Luukas -lehti

     Tilaa Luukas -lehti ilmaiseksi
      Också på svenska!

   Anna palautetta

Elämän vaiheita

pienelleparasta_banneri.gif

Opiskelijat: Kirkko ja kampus

Tahdon - tietoa häistä

 
Sivun toiminnot

Auttamistyö on tärkein syy kuulua kirkkoon

Kirkon tekemä auttamistyö on noussut tärkeimmäksi syyksi kuulua kirkkoon. Suomalaisten tärkeimpiä perusteita jäsenyydelle on kirkon työ vanhusten ja vammaisten sekä köyhien ja syrjäytyneiden parissa.

Valtaosalle kirkon jäsenistä tärkeitä syitä ovat myös kirkolliset toimitukset, kuten kirkollinen vihkiminen, hautaan siunaaminen ja kaste. Väestörekisterikeskuksen ennakkotietojen mukaan 77,3 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon 29.12.2011.

Kirkon kulttuuriset tehtävät ovat kolmas merkittävä peruste kuulua kirkkoon. Niihin kuuluvat hautausmaiden ja kirkkorakennusten ylläpito, kristillisten juhlapyhien perinne ja mahdollisuus toimia kummina.

Tiedot perustuvat Kirkon tutkimuskeskuksen yhdessä TNS-Gallupin kanssa marraskuussa 2011 keräämään tutkimusaineistoon. Vastaajina oli lähes 5000 suomalaista.

Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Harri Palmun mukaan jäsenperusteiden muutos näkyy siinä, että kirkon diakonista tehtävää korostetaan aikaisempaa enemmän. Hengellisten syiden merkitys sen sijaan vähenee.

Myös kirkon kasvatuksellinen tehtävä on keskeinen jäsenperuste. Kirkon koetaan opettavan lapsille ja nuorille oikeita elämänarvoja ja kristillistä lähimmäisenrakkautta.


Suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä kirkon toimintaan

Vuosien 2010 ja 2011 aikana kirkosta eroamisen syyt poikkeavat merkittävästi aikaisemmin eronneiden syistä. Kahden viime vuoden aikana syyksi on mainittu erityisesti pettymys kirkon päätökseen tai kannanottoon. Kirkon on esimerkiksi koettu olevan suvaitsematon seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Aikaisempina vuosina eroamisen syynä oli erityisesti, ettei kirkon opetuksilla tai kirkolla instituutiona ole merkitystä.

”Suomalaiset ovat kuitenkin uskonnollisuudessaan huomattavan maltillisia. Enemmistö pitää itseään kristittynä tai luterilaisena. Suomalaiset ovat tyytyväisiä myös kirkon toimintaan ja palveluihin. He näkevät kirkon nykyisen aseman ja uskonnon näkymisen myönteisenä”, Palmu sanoo.

* * *

Ennakkotiedot 29.12.2011:

Luterilaiseen kirkkoon kuuluu 77,3 prosenttia suomalaisista

Vuoden vaihteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vakinaisesta väestöstä 77,3 prosenttia eli yhteensä 4 173 300 suomalaista (78,2 % vuonna 2010.)Kirkon jäsenyyden jätti vuonna 2011 kaikkiaan 42 693 henkilöä. Edellisenä vuonna kirkosta erosi 83 097 jäsentä, sillä eroaminen kasvoi poikkeuksellisen runsaasti lokakuussa 2010 esitetyn homoaiheisen televisiokeskustelun jälkeen. Vuonna 2009 kirkosta erosi 43 650 jäsentä ja vuonna 2008 yli 52 000.

 

Kirkkoon liittyi ennätysmäärä

Kirkkoon liittyi vuonna 2011 yhteensä 14 082 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 13 284.

Seurakunnat kastoivat 46 212 lasta vuonna 2011. Edellisvuonna kastettuja lapsia oli 48 347. Kirkon jäseniä kuoli 41 412, kun vuonna 2010 kirkon jäsenistä kuoli 43 195.

”Tärkeimmäksi kirkkoon kuulumisen syyksi on noussut se, että kirkko kulkee tarvittaessa ihmisten rinnalla ja perustaa toimintansa lähimmäisenrakkauteen,” Kirkon tutkimuskeskuksen ma johtaja Harri Palmu siteeraa tutkimusaineistoa, jonka tutkimuskeskus keräsi TNS-gallupin kanssa marraskuussa. Vastaajina oli lähes 5000 suomalaista.

Tutkimusaineiston mukaan myös hautausmaiden ylläpito sekä kirkolliset toimitukset ovat monelle tärkeitä syitä kuulua kirkkoon. Valtaosalle jäsenistä kirkon kulttuuriset ja kasvatukselliset tehtävät ovat merkityksellisiä jäsenyyden syitä.

 

Kirkon Tiedotuskeskus 2.1.2012