Kolmas sunnuntai helluntaista

Evankeliumi

Mark. 1: 29–39

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen." Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

 * * *

Ajatus

Jeesus teki asioita joita ihmiset eivät normaalisti tee. Hän puhui Jumalasta, kertoi mitä Jumala ihmisille antaa ja teki ihmetekoja, asioita jotka rikkovat normaaleja fysiikan lainalaisuuksia. Jälkeenpäin ihmeisiin on koetettu löytää myös luonnollisia selityksiä. Ihmeet kenties vain näyttivät ihmeiltä tai että ne sepitettiin tarinaan myöhemmin.

Ihmeitä ei jälkeenpäin oikein pysty millään tavalla todistamaan oikeiksi tai vääriksi. Kertomusten mukaan kuulijat ja näkijät kuitenkin vakuuttuivat. Jeesuksessa oli jotain suurempaa, joka herätti ihmisen sisällä toivon ja uskon siihen, että Jumala vaikuttaisi tässä maailmassa. Jumalan vastausta ihmisten hätään oli odotettu Jeesuksen aikoina jo pitkään ja nyt vaikutti siltä että odotuksen aika oli ohi. Sairaat paranivat, sokeat näkivät, rammat pystyivät kävelemään  ja mikä tärkeintä, Jeesuksen puhe rakastavasta Jumalasta kosketti jotain ihmisten sisimmässä.

Edelleenkin, tänä päivänä kertomukset herättävät haasteen. Mitä ihmeitä tekevä nasaretilainen puuseppä kertoo minulle elämästä ja Jumalasta? Onko Jumalan kohtaaminen mahdollista seuraamalla kertomuksia Jeesuksen elämästä ja lukemalla hänen sanojaan? Siinä riittää pohdittavaa ja kokeiltavaa.  

* * *

Sana sinulle: Vuoden iloisimman palvelemisen sunnuntai

Tammikuun kolmas maanantai on kuulemma vuoden ankein päivä. Britanniassa asia on laskeskeltu kaavalla, jonka muuttujina ovat esimerkiksi säätila, käytettävissä oleva varallisuus, etäisyys jouluun, pitämättömien uuden vuoden lupausten aiheuttama pettymys, sekä yleinen haluttomuus tarttua asioihin juuri nyt.

Kaava on tietenkin täyttä puppua ja kaupallisiin tarkoituksiin laadittu. Ankeuden tunne voi sen sijaan olla ihan todellinen. Näillä main tammikuuta saattaa vuoden ankein päivä hyvinkin olla käsillä.

Siksi kannattaa hakeutua toivon ja ilon lähteille. Vuoden neljäntenä sunnuntaina kirkoissa ei voivotella tammikuun ankeutta, vaan puhutaan uskosta, jonka Jeesus herättää. Puhutaan siitä, että Jeesus on tullut auttamaan meitä kaikessa inhimillisessä hädässämme. Puhutaan siitä, että Jeesuksen toiminta ja hänestä todistaminen herättävät edelleen uskoa. Ja lausutaan yhdessä uskontunnustus luottaen siihen, että yhteinen usko kantaa silloinkin, kun oma usko horjuu.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan lyhyesti Jeesuksen ja Simonin anopin kohtaamisesta (Mark. 1: 29-31). Anoppi makaa kuumeessa kotona. Jeesus menee hänen luokseen ja auttaa hänet jalkeille. Koruttomasti ja niukkasanaisesti kertomuksessa vain todetaan mitä tapahtui. Suurista tunteista ei paljon puhuta, vaikka niitä on varmasti ollut ilmassa: huolta, pelkoa, levottomuutta, kipua, toivottomuutta – ja toisaalta valtavaa helpotusta, toivon viriämistä, iloa ja kiitollisuutta. Kaikki tämä sisältyy evankeliumin kertomukseen, vaikkei sitä ääneen sanotakaan.

Missään kohtaa kertomusta ei mainita myöskään Jeesuksen herättämää uskoa. Rivien välistä sen kyllä voi lukea: usko ei ilmene sanoina tai todistuspuheenvuoroina, vaan tekoina ja toimintana. Parannettu anoppi alkaa heti palvella vieraitaan. Sairaita ja vaivaisia tuodaan joukoittain talon oven eteen. Simon tovereineen lähtee juoksujalkaa etsimään Jeesusta heti kun huomaa tämän vetäytyneen omiin oloihinsa. Usko ilmenee tekemisenä. Usko synnyttää toimintaa: auttavia käsiä, rientäviä jalkoja, palvelemisen halua ja iloa.

Mitähän minä voisin tästä oppia? Miten minun uskoni ilmenee? Voisiko tammikuun neljäs sunnuntai olla vuoden iloisimman palvelemisen päivä?

Marjaana Härkönen
 

Rukous

Herramme Jeesus Kristus.
Me elämme liiaksi
oman viisautemme varassa
ja luotamme omaan voimaamme.
Koettelemusten tullessa huomaamme,
että viisautemme on riittämätöntä
ja voimamme ovat vähäiset.
Herra, opeta meille uskon yksinkertaisuutta.
Auta meitä näkemään,
että sinussa ovat kätkettyinä
kaikki viisauden ja tiedon aarteet.
Aamen