Ps. 107: 1–2, 23–31

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,
jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Jotkut heistä nousivat laivoihin
ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli,
meri aaltoili rajusti.
He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet,
heidän taidoistaan ei ollut apua.
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät.
He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!

* * *

Joh. 6: 16–21

Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.

* * *

Pysykää rauhallisina!

Myrskyn voima puhuttelee. Talvella se ujeltaa puissa ja rakennusten nurkissa lunta pöllyttäen ja viimaa kasvoille lyöden. Kesällä se jylisee ukkosessa ja tuulen raivossa joskus suurta vahinkoa aiheuttaen. Myrskyn keskellä ihminen tajuaa oman pienuutensa väkevämpien voimien otteessa. Omaan rajallisuuteen havahtuminen voi pelottaa, ja ainakin se opettaa kunnioittamaan luontoa, jota ihminen ei parhaillakaan voimillaan saa hallintaansa.

Kun ihmiselämässä myrskyää, se pakottaa meidät tunnustamaan mahdollisuuksiemme rajat. Meidän tahtomme eivät myrskyjä lopeta eivätkä ne tottele komentojamme. Elämän myrskyissä on usein vain otettava vastaan, mikä on tullakseen ja kestettävä se.

Myrskyn jälkeen on poutasää. Tämä tietoisuus tuo toivoa ja rohkeutta  rajuilmojen keskelle ja samalla se kannustaa odottamaan tyventä ja auringonpaistetta. Meille kristityille tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Jeesuksen opetuslapsille Gennesaretin järven rajuilmat tulivat lukuisilla venematkoilla tutuiksi. Evankeliumien kertomuksissa kuvataan, kuinka opetuslapset pelkäsivät rajun myrskyn kourissa ja kamppailivat päästääkseen etenemään vastatuuleen. Heidän lohtunaan ja voimanaan ei lopulta ollut ainoastaan tietoisuus, että myrsky kerran päättyy. Ennen kaikkea heitä rohkaisi luottamus siihen, että Herra Jeesus on lähellä.

Me emme ole yksin myrskyjemme keskellä. Kanssamme on Jeesus Kristus, jonka käsissä ovat rajuilmat ja tyvenet. Hän ei jättäydy myrskyjemme ulkopuolelle, vaan hän tulee elämän myllerryksissäkin aivan lähellemme ja sanoo: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."

Tapio Luoma

Rukous

Jeesus, Vapahtajamme.
Sinä tiedät, mitä on olla myrskyssä.
Meidän ei ole helppo luottaa siihen,
että kaikki on sinun hallinnassasi.
Pelkäämme ja hätäännymme
niin kuin opetuslapset silloin,
kun he joutuivat myrskyn keskelle.
Ihmettelemme sinun voimaasi
ja viisauttasi.
Sinä saat myrskynkin tyyntymään.
Vetten velloessa sinä nukuit rauhallisesti.
Meillä ei ole sinun vahvaa uskoasi.
Tahdomme jättää kaikki pelkomme
ja huolemme sinulle.
Tyynnytä sinä ne myrskyt,
joihin joudumme.
Kiitos, että kuulet rukouksemme.

 Aamen